Kauan sitten, kaukaisessa galaksissa, käytiin seuraava keskustelu:
09.02.2018 19:27:17 <@salsa> https://kiekkoliiga.net/news/2321
09.02.2018 19:27:22 <@salsa> haetaanko mukaan ja voitetaan rahaa
09.02.2018 19:27:46 <@salsa> olis aika kova jos saatais kunnon classic jengi kasaan tota varten
09.02.2018 19:27:59 <@salsa> pelkkiä 2004 tyyppejä
09.02.2018 19:28:46 <@salsa> Tässä on muutamia asioita, joita painotetaan valintoja tehdessä:
09.02.2018 19:28:47 <@salsa> - Asiallisuus
09.02.2018 19:28:48 <@salsa> spermaaa
09.02.2018 19:30:02 <@Boomhauer> asiallisuus, aktiivisuus, pelillinen taso
09.02.2018 19:30:06 <@Boomhauer> onkohan meillä mitään noista
09.02.2018 19:30:29 <@Boomhauer> asiallisuus ehkä semisti, ei ehkä mee vati nurin yhtä helposti ku 13-vuotiailla vastustajillamme
09.02.2018 19:31:18 <@Boomhauer> voitais ilmoittautua HC BL -nimellä
09.02.2018 19:31:29 <@salsa> joo
09.02.2018 19:31:42 <@salsa> ja kysellä pelaajia muualtaki ku tältä kanavalta
09.02.2018 19:31:55 <@salsa> vanhoja konkareita näyttäytymään vielä viimeisen kerran kaukalossa
09.02.2018 19:32:07 <@Boomhauer> jos oikeasti meinaat ruveta tommoseen niin kyllä minut voi lisätä ainakin nimeksi kokoonpanoon
09.02.2018 19:32:16 <@Boomhauer> eri juttu sit uskallanko pelata montakin peliä
Samankaltaisia keskusteluja on saatettu käydä tarunhohtoisen Kiekkoliiga Classicin kabineteissa aiemminkin. Edes keskustelijat itse eivät välttämättä ole ottaneet niitä ihan tosissaan. Tiedä sitten johtuiko se "The Last Bang"-uutisesta kummunneesta Kiekkoliigan viimeisen hengenvedon tunnelmasta vai mistä, mutta tällä kertaa sattui käymään niin, että joukkuetta ruvettiin oikeasti kokoamaan. Tuntui ehkä siltä, että Kiekkoliigan viimeiseksi mainostettu kausi on juuri oikea paikka tehdä comeback.
Salsa rupesi huutelemaan vuosien varrella KLC-kabineteista kadonneiden ihmisten perään ja sai projektimme päävastuuhenkilön tittelin. Nimesin itseni vastuuhenkilöksi, sillä tiesin etten kuitenkaan malta pitää näppejäni erossa järjestelyistä. Pistimme pystyyn Google Docs -tiedoston, johon luonnostelimme kokoonpanolistaa ja hakemusta. Hakemuksen takaraja oli sunnuntaina 25. helmikuuta, ja vasta muutamaa päivää ennen sitä pääsimme pelaamaan ensimmäisen harjoitusottelumme. Viimeinen pelaajavärväyksemme (ja samalla ainoa kokonaan KLC:n ulkopuolinen pelaaja) Jaab liittyi joukkueeseemme vasta päivää ennen takarajaa. Samana päivänä pelasimme kasan pelejä, emmekä voittaneet niistä yhtään.
Sunnuntaina oli sitten aika laittaa hakemus sisään. Saimme kasaan yhdeksän pelaajaa, joista kolme oli pelannut HC BL:ssä Kiekkoliigaa aikoinaan. Lisäksi pari muuta on saattanut vuosien varrella höntsätä BL:ssä. Osa pelaajistamme ei ehtinyt yhteenkään harjoituspeliin mukaan, mutta kokoonpano oli kuitenkin nyt tässä. Hakemuksen tekstiosion jätimme aika lyhyeksi, sillä tiesimme että vahvuutemme oli HC BL:n nimi ja heikkoutemme pelin taso. Niitä kumpaakaan ei tarinoimalla muuksi muutettaisi.
Pian hakemuksen lähettämisen jälkeen johtokunnan Ratakses ilmestyi IRC-privaani kyselemään mm. pelimme tasosta ja mahdollisesta aktiivisuudesta. Vastailin melko ympäripyöreästi, sillä tasomme suhteen en osannut maalata mustaa valkoiseksi eikä aktiivisuudesta ollut mitään varmaa tietoa. Lopulta kävi kuitenkin niin, ettei yhdenkään joukkueen hakemusta suoraan hylätty, ja HC BL:kin kelpuutettiin mukaan liigakarsintaan!
Viiden karsintapelin pelaamiselle annettiin vain viikko aikaa. Huomasimme olevamme melko runsaslukuisina paikalla heti maanantaina, joten sovimme pelin Romuluita vastaan. Avauskokoonpanossamme oli Salsa alempana pakkina, Wänämönen ylempänä pakkina, hyllevi tähtihyökkääjänä ja minä tutulla paskemman hyökkääjän paikalla. Olimme ottelussa alusta asti jyrän alla, mutta onnistuimme silti sumpullamme pitämään nollan ensimmäiset kaksi minuuttia. Ensimmäisen erän loppuun mennessä tilanne oli kuitenkin 0-6. Toista erää sinnittelimme melkein minuutin ennen kuin meille jo treenipeleissä tuttu kahdeksan maalin ero tuli täyteen ja ottelu päättyi ennen aikojaan. Toisessa erässä Salsan korvanneen Jaabin ottelu jäi kovin lyhyeksi.
Karsinta jatkui osaltamme seuraavana päivänä, jolloin vastaan asettui IHT Guerrillas. Kokoonpanomme oli koko ottelun ajan Jaab-Wänämönen-hyllevi-minä. Päästimme ensimmäisen erän puolessavälissä maalin, joka jäi erän ainoaksi. Tässä vaiheessa elättelimme villejä toiveita ottelun pelaamisesta loppuun asti ennen kahdeksan maalin eron täyttymistä. Toinen erä ei kuitenkaan edennyt tavoitteen mukaisesti, vaan toiselle erätauolle mentiin tilanteessa 0-6. Kolmannessa erässä tahti rauhoittui hieman, mutta ihan loppuun asti emme selvinneet ja loppunumeroiksi kirjattiin taas 0-8. Saimme kuitenkin kiekon ainakin kerran tolppaan asti!
Keskiviikkona emme pelanneet ollenkaan, mutta torstaina sitäkin ahkerammin. Oakland Raiders oli päivän ensimmäinen ja koko karsinnan kolmas vastustajamme. Tämäkin ottelu päättyi tuttuihin 0-8-lukemiin, mutta pelin kuva oli muuten erilainen kuin aiemmissa. Kokoonpanossamme oli oikeastaan kolme hyökkääjää ja vain yksi puolustaja. Siitäkin huolimatta, että yritimme pelata kahden pakin taktiikalla, olimme usein tilanteessa, jossa MutiM, puolustajaksi suostunut Zupancic ja minä pörräsimme hyökkäyspäässä ja Wänämönen yritti parhaansa mukaan puolustaa. Luitte oikein: pörräsimme hyökkäyspäässä aina välillä. Tämä oli suuri harppaus verrattuna aikaisempiin peleihimme, joissa hyökkäyksemme pysähtyivät yleensä viimeistään hyökkäyssinisellä. Maaleja emme tehneet ja Raiders sai kahdeksan täyteen nopeammin kuin Guerrillas, mutta tämä tuntui silti näistä kahdesta paremmalta ottelulta.
Melkein heti perään oli aika neljännen pelin, vastustajanamme Trademark. Hyökkäysvoittoinen kokoonpanomme pysyi samana, ja reilun puolentoista minuutin pelin jälkeen tapahtui kummia. Huippu-urheilijoilta kuulee usein, etteivät he muista suorituksistaan jälkikäteen juuri mitään. Minäkään en muista tilannetta kovin tarkkaan, mutta jotenkin sain kiekon hyvään paikkaan ja päätin vetää kiekon kohti takakulmaa. Kaikkien suureksi yllätykseksi kiekko meni maaliin! BL:lle tämä oli karsinnan ensimmäinen maali ja samalla ensimmäinen johtoasema.
Johtoasemasta saimme nauttia reilut kolme minuuttia ennen Leuhkan tekemää tasoitusta. Ensimmäiselle erätauolle mentiin kutkuttavassa 1-1-tilanteessa. Toisessa erässä Trademarkin hallinta alkoi näkyä myös maalisarakkeessa: Leuhka teki viisi maalia lisää ja Set yhden. Tasatilanne oli vaihtunut tutuksi taisteluksi kelloa ja kahdeksan maalin eroa vastaan ja kolmanteen erään lähdettiin tilanteesta 7-1. Viimeiset pari maalia Leuhka teki vajaassa kahdessa minuutissa kolmannen erän alussa ja ottelu päättyi. Tämä tuntui kuitenkin jälleen kerran parhaalta karsintamatsiltamme. Ilman jokaisesta paikastaan osunutta Leuhkaa ottelu olisikin voinut olla ainakin vähän tasaisempi ja kenties kestää täydet kolme erää!
Torstaille mahtui vielä kolmaskin ottelu, joka siis oli myös osaltamme viimeinen karsintaottelu. Kokoonpanolla Jaab-Zupancic-MutiM-minä lähdimme haastamaan Jazz-Trioa. Vastustajamme hallitsi ottelua alusta asti, mutta pääsimme silti melko usein hyökkäyksiin. Ensimmäisen erän lopulla pääsen Mutin kanssa kahdestaan veskaria vastaan. MutiM syöttää kiekon minulle, mutta en tee onesta. Haluaisin taas viitata siihen, etten muista tilannetta kovin tarkkaan, mutta mielessäni ollut napakka veto verkon perukoille vaihtuikin jotenkin johonkin syötön tapaiseen. Mielestäni painoin kuitenkin vetonappulaa, mutten mene takuuseen. Maaliin kiekko ei kuitenkaan mene ja erätauolle mennään maalittomassa tilanteessa. Tässä vaiheessa haaveet loppuun asti pelatusta pelistä elävät taas vahvoina.
Jazz-Trio hallitsee myös toista erää ja BL iskee taas ajoittain vastaan. Avausmaalia saadaan kuitenkin odottaa toisen erän viimeiselle minuutille asti, jolloin MutiM iskee Zupancicin syötöstä ja BL siirtyy johtoon! Toinen erätauko on BL:lle koko karsinnan ensimmäinen johtoasemassa vietetty tauko, eikä kahdeksan maalin tappion välttäminen ole enää päällimmäisenä asiana mielessä.
Viimeistään kolmannessa erässä huomaan Zupancicin olevan huomattavasti minua paremmassa hyökkäysvireessä, joten jättäydyn entistä enemmän puolustamaan Zupan ja Mutin temmeltäessä hyökkäyspäässä aina tilaisuuden tullen. Jazz-Trio kilauttelee heti kolmannen erän alussa tolppia, muttei pääse sen lähemmäksi maalia ja BL:n johtoasema säilyy. Sitten käykin niin, että joukkueurheilun vanha klisee "jos et sä tee niin kaveri tekee" pitää paikkansa, sillä erän toisella minuutilla Zupancic muuttaa Mutin syötöstä tilanteeksi 2-0! Kaikki kliseet eivät pidä paikkaansa, sillä "worst lead in hockey" kestää vain 14 sekuntia ennen kuin MutiM niittaa kiekon reppuun ja tilanne on kaikkia osallisia hämmentävä 3-0-johto BL:lle. Jazz-Trio jatkaa painostustaan, mutta saa avausmaalinsa vasta 18 sekuntia ennen ottelun loppua. Tämä jää ottelun viimeiseksi maaliksi. BL voittaa 3-1. Kyllä, HC BL voittaa ottelun liigakarsinnassa!
Karsinnan saldoksi jäi siis viisi ottelua, joista yksi voitto ja neljä ennen aikojaan keskeytettyä tappiopeliä. Yhteen laskettuna 4 tehtyä ja 34 päästettyä maalia, mutta ennen kaikkea 3 pistettä! Voittamamme Jazz-Trio ei myöskään ollut ihan turisti tässä karsinnassa, vaan se on kirjoitushetkellä myös voittanut yhden ottelun. Jos Jazz-Trio jää kirjoitushetkellä vielä pelaamattomassa ottelussaan pisteittä, vältämme viimeisen sijan keskinäisen ottelun perusteella. Muuten jäämme jumboiksi.
Mahdollisesta jumbosijasta huolimatta yksi voitto on rehellisyyden nimissä enemmän kuin osasin itse karsinnasta odottaa. Olimme harjoituspeleissä saaneet tutustua kahdeksan maalin sääntöön usein, ja saman tahdin jatkuessa ensimmäisissä karsintapeleissä, muodostui tavoitteeksi lähinnä maalin tekeminen ja edes yhden pelin loppuun pelaaminen. Nämä tavoitteet ylittyivätkin sitten reilusti karsinnan viimeisissä peleissä. Muutenkin jokainen pelaamamme peli oli edellistä parempi, joten ihan hyvillä mielin tässä ollaan.
Yhdeksästä kokoonpanolistalle ilmoitetusta pelaajastamme seitsemän pelasi vähintään yhdessä karsintaottelussa. Aktiivisesti harjoituspelejä tahkonnut Soli ja ainakin yhden höntsän pelannut Sotis eivät olleet karsinta-ajankohtina aktiivisina, joten he eivät ehtineet pelata yhdessäkään karsintapelissä. Jutun alkuun liittämässäni keskustelussa pohdin, että "eri juttu sit uskallanko pelata montakin peliä". Kävikin niin, että olin ainoana mukana jokaisessa karsintaottelussa. Tämä ei ehkä menestyksen kannalta ollut paras mahdollinen asia, mutta BL ei koskaan ole ollut kovin tarkka siitä, ketkä pelaavat. Jos tarvittava pelaajamäärä on kasassa, pelataan niillä, jotka paikalla ovat. Näin tehtiin vuonna 2004 ja näin tehtiin nyt.
Paluu Kiekkoon on ollut mielenkiintoinen kokemus. On ollut hauska huomata, miten moni edelleen tunnistaa nimimerkkini Kiekossa. Osa tunnistajista on ollut minulle tuttuja nimimerkkejä, osa hämärästi tuttuja ja jotkut eivät soittaneet mitään kelloja. Olen myös huomannut, että BL on nimenä edelleen yllättävän tuttu, tai sitten nykykiekkoilijat vaan rupesivat kaivamaan viime vuosikymmenen tilastoja kun huomasivat että joku tuollainen legendaariseksi mainostettu HC BL osallistuu liigakarsintaan. Kukaan ei myöskään ole ainakaan suoraan päin naamaa avautunut siitä, miten tällainen paskajengi on hukkaamassa kaikkien aikaa karsinnoissa, vaikka pientä hyvähenkistä kuittailua olinkin havaitsevinani. Voi olla ettei vastaanotto olisi ollut ihan samanlainen, jos olisimme päättäneet hakea mukaan vaikkapa Kiekkoliiga Classicin nimellä.
Mitä HC BL:lle sitten tapahtuu liigakarsinnan jälkeen? Superliigasta oltiin meihin yhteydessä heti karsintajoukkueiden julkistuksen jälkeen, mutta se kortti taitaa jäädä katsomatta. Hetkellinen aktivoituminen on kenties parasta, mihin tällainen iältään kolmenkympin molemmilla puolin pyörivä ja elämäntilanteiltaan vaihteleva porukka pystyy. Kiekko.tk-joukkueessa HC BL on kuitenkin karsinnan jäljiltä yhdeksän pelaajaa, joten yksittäiset höntsämatsit eivät ole poissuljettuja. Kilpaottelujen puolesta BL:n tarina taitaa kuitenkin nyt olla tässä. Ainakin ennen seuraavaa hetken mielijohteesta tehtävää paluuta...
Boomhauer, 2.3.2018
HC BL