Kiekkoliiga
Mitalistit – 1/2017
Brutal Killers
Pirut
The Presidents
Hall of Fame

Kiekkoliigassa on pelannut vuosien varrella tuhansia pelaajia. Näistä pelaajista vain pienelle eliittiryhmälle on myönnetty tunnustuksena paikka Kiekkoliigan kunniagalleriassa, Hall of Famessa.

Hall of Famen jäsenet nimittää asiantuntijaraati, johon on nimitetty Kiekkoliigan johtokuntalaisten ohella pitkän peliuran tehneitä Kiekkoliigapelaajia. Nimityksiä tehdään korkeintaan muutama vuodessa.

Hall of Famen jäsenet

Poro24 – Mies kaiken takana

Ilman Poro24:ää koko Hall of Famea ei olisi edes olemassa, sillä kyseisen herrasmiehen ansioksi lukeutuu Kiekkoliigan perustaminen alkuvuodesta 2004. Mies toimi alkuaikoina myös Kiekkoliigan johtokunnan luotsina, ja Poroa voikin hyvällä syyllä tituuleerata Kiekkoliigan omaksi Kalervo Kummolaksi. Pelikentällä Poro24:n ansiot eivät tosin olleet aivan samaa tasoa kuin kabineteissa. Tilille napsahti kuitenkin FHR:n paidassa kiitettävät 12 Kiekkoliiga-kautta, joista seitsemän ylimmällä sarjatasolla.

Poron tehosaldoksi 137 ottelusta kertyi 35+68=103. Huomionarvoista on, että 30 näistä maaleista syntyi miehen ensimmäisellä liigakaudella. Miehen maaliton putki ehtikin kertyi legendaarisen pitkäksi, sillä viimeisillä seitsemällä kaudellaan sarvipää ei osunut vastustajan verkkoon kertaakaan.

Poro24:n viimeiseksi otteluksi Kiekkoliigassa jäi kakkosdivarin runkosarjamatsi Excelsioria vastaan huhtikuussa 2007. Sen jälkeen miehen on voinut bongata epäsäännöllisesti Kiekkoliigan IRC-kanavalta. Harjoituspelejäkään ei ole viime vuosina montaa kertynyt, kuten Poro24:n pelitilastoja katsomalla voi todeta. Poron mietteitä Kiekkoliigan synnystä voi lukea lisää tästä.

Arto – Pelikirjakiekon kehittäjä

Kaikkiaan 16 kautta Kiekkoliigan alaisuudessa pelannut Arto on loistava esimerkki siitä, kuinka joukkueesta voidaan tehdä voittava useiden pettymysten jälkeen. Pelijengin nousu Puulaakista mestariksi oli pitkä ja haastava, ja kerran Arto osittain luovuttikin; hän teki syrjähypyn maineikkaaseen Ajaxiin kauden ajaksi, josta tuloksena olikin hänen ensimmäinen mitalinsa pronssin muodossa.

Pelijengin prässäystaktiikka omassa päässä oli suorastaan loistava ja tuotti harmaita hiuksia vastustajille monien kausien ajan. Tästä kiitos kuuluukin juuri Artolle, jonka lanseeraama puolustussysteemi oli toimiva ja varsin hankala ohitettava vastustajille.

Arto muistetaan myös herrasmiehenä ja hiljaisena vaikuttajana kentän ulkopuolella. Hän toimi nykyisen kehitysryhmän esiasteen perustajana parin muun pelaajan kanssa ja toi toiminnallaan jatkuvuutta joukkueiden ja johdon välille.

Lisäksi Ajax Amsterdam saa kiittää Artoa Kliiga urastaan. Ilman hänen ja D-fencen panosta ei haku aikanaan olisi tapahtunut silloin, kun se tapahtui.

Viimeiset pelinsä Arto pelasi kaudella 1/2010. Tämän jälkeen hän vetäytyi pelin parista, kuten myös moni muu pelaaja Pelijengin joukkueesta.

D-fence – Suurista suurin

Yhdeksällä kaudella mukana ollut D-fence muistetaan eritoten johtokunnasta ja sen eteen tehdystä työstä, joka on vielä nykypäivänäkin pohjana nykyisille säännöille. Fenssi loi pohjan Kiekkoliigalle omalla panoksellaan, joka on kenties suurin alkuperäisistä jäsenistä. Myöskin vielä pinnalla oleva pakin nöyryytys 2v1 handicap on D-fencen käsialaa ja sen ympärille kehittynyt sivusto oli kovassa huudossa. Kivikovat karsinnat kovilla kriteereillä tiimejä kohtaan, joista nykyään enää voi vain haaveilla oli myöskin D-fencen lempilapsi.

Ei pidä myöskään unohtaa pelitaitoja, joita Mxyzptlk omasi ihan kiitettävästi alemman puolustajan tontille. Vanhoina joukkueina mm. oman aikansa mediaseksikkyys Takapenkin Tytöt, Pelijengi ja Playboys. Playboysista kertyi uran ainut mitali hopean muodossa.

Kenties se suurin syy, mistä D-fencen ihmiset muistavat on paitsio ja sen kirjoitukset. Muiden muassa Power rankings oli odotettu julkaisu aikanaan.

D-fence pelasi viimeisen ottelunsa kaudella 1/2007 Aaltoliike REDUXIN riveissä.

Djbobo – Armoitettu maalintekijä

Parhaiten maalipyssynä tunnettu Djbobo oli kiistatta vuoden 2005 paras hyökkääjä, katsoi sitä miltä kantilta tahansa. Hän onnistui luomaan kiekon vaarallisimman hyökkäsduon yhdessä tutkapariensa Ozoran, Wertin sekä Fallenin kanssa.
Hänen uransa alkoi legendaarisen Puulaakin ensimmäisellä kaudella 5/04, jonka pistepörssin voitto tuli lähes 30 pisteen erolla muihin. Huikea vire jatkui myös läpi seuraavankin vuoden ja se näkyi paitsi maali-, syöttö- ja pistepörssien voittona niin myös paras hyökkääjä -palkintoina, joita hänelle myönnettiin kaksi.
Urallaan Djbobo edusti vain ja ainoastaan yhtä seuraa: yhtenä Kiekkoliigan historian parhaimpana joukkueena pidettyä FC MalPoa, joukkueen alkuajoista sen viimeisimpiin hetkiin asti. Muutaman vuoden aikana joukkue saavutti Liigasta viiden runkosarjavoiton lisäksi kaikki mahdolliset mitalit kertaalleen, joista hopean kahdesti sekä KiekkoCup III:sta myöskin hopeaa.
Muutaman jumalaisen kauden jälkeen Djbobon taso laski hiljalleen eikä se palautunut enää ennalleen. Liekö motivaation puutteen, kiekon päivitysten vai puolustajien tason nousu syynä, ken tietää. Siitä huolimatta kaudella 3/2007 FC MalPo onnistui voittamaan ainokaisen mestaruutensa joka jäi Djbobon jäähyväiskaudeksi. Tämän jälkeen FC MalPo pelasi vielä yhden kauden Liigaa jättäen hyvästit Kiekkoliigalle ylpeästi pronssiset kaulassa.

Jackal – yksi ensimmäisistä

Jackal tunnetaan yleensä yhtenä kiekon ensimmäisistä rekisteröityneistä pelaajista. Hän aloitti Kiekkoliigauransa kaudella 4/04, kun Völlig Zugefroren EM (alkujaan HC Goal) sai paikan divarista. Joukkue ei varsinaisesti ollut Jackalin perustama, mutta se oli suurimmaksi osaksi kasattu hänen entisen joukkueensa SaHS:n pelaajista.

Jackalin (ja muutamien ensimmäisten kausien aikana myös Kuhdan) johtamana VZEM nousi heti ensimmäisellä divarikaudellaan liigaan. "Völlärit" menestyivätkin usein hyvin runkosarjassa, voittaen jo ensimmäisellä liigakaudellaan runkosarjan, mutta pudotuspelit päättyivät joukkueelta lähes joka kerta pettymykseen. Mitaleita kertyi lopulta kaksi kappaletta, hopeat kausilta 1/2005 ja 1/2007. Kauden 2/2007 jälkeen moni joukkueen ydinjäsenistä lähti, ja kauden 3/2007 päätyttyä Jackal lopetti itsekin, jättäen joukkueen muiden hallittavaksi. Kaudella 1/2008 VZEM putosi divariin päättäen joukkueen 10 kauden liigauran. "Jakke" pelasi myöhemmillä kausilla vielä muutamia otteluita Team Jupiterin ja Ajax Amsterdamin paidassa, mutta aktiiviura oli jo ohi.

Aikojen saatossa moni Völligin menestyksekkäimpien aikojen pelaajista löysi tiensä Jackalin perustamaan "kakkosnick-joukkueeseen", Neal Chauceriin. Peli kulki niin hyvin, että joukkue päätti lopulta hakea pelaamaan Kiekkoliigaan. Kaudella 3/10 "Nealit" aloittivatkin Kiekkoliigan 3. divarissa. Jackal ei itse enää pelannut, sillä samana vuonna hänellä oli todettu harvinaislaatuinen ja nopeasti etenevä syöpä. 18.10.2010 joukkueuskollisena johtajana ja aktiivisena Kiekkoliigan asioiden kehittäjänä tunnettu Jackal poistui keskuudestamme.

Omiisi – jalkakynien kuningas

Ylemmän pakin tontilla luutinut Omiisi oli kiekko.tk:n ensimmäisiä kiekollisessa roolissa loistaneita puolustajia.  Omiisin ura Kiekkoliigassa alkoi vuoden 2004 lopulla Kiekko-Hobittien paidassa, ja mies ehti tämän jälkeen pelata vielä yhden kauden divaria Team Jupiterissa ennen liittymistään Veljekset Mysiinien riveihin.

Mysiineistä muodostui nopeasti Kiekkoliiga-matseja sekä harjoituspelejä dominoinut porukka, joka oli vuoden 2005 aikana ylivoimaisempi kuin yksikään muu joukkue kiekko.tk:ssa sitä ennen tai sen jälkeen. Omiisia voi kutsua hyvällä syyllä kiekon ensimmäiseksi todelliseksi ylemmäksi puolustajaksi, sillä pakittelun ohessa mies toimi käytännössä Mysiinien kolmantena hyökkääjänä Keskisen ja Pikun takana.

Omiisi voitti Mysiinien kanssa kultaa kaudella 1/2005, mutta parhaiten mies muistetaan silti hänen harjoituspelissään vetämästä legendaarisesta jalkakynästä, joka oli tuolloin aivan uusi juttu kiekko.tk:ssa. Maalivideolle tallentuneen kikan jälkeen muutkin pelaajat alkoivat ahkerasti harjoitella kyseistä harhautusta.

Mysiinien Kiekkoliiga-taipaleen päätyttyä Omiisi lopetti aktiivipelaamisen, mutta tahkosi silti vielä muutamia liigaotteluita Unforgivenin ja Ajax Amsterdamin paidassa ennen kuin veti hokkarit lopullisesti naulaan vuoden 2009 lopulla. Pelaamisen ohessa Omiisi ehti vaikuttaa myös Kiekkoliigan johtokunnassa vuosien 2004-2006 aikana.

Forsberg – Menestyksen takuumies

Sekä alemman että ylemmän puolustajan tontilla luutinut Forsberg oli aikoinaan ensimmäinen kolme Kiekkoliiga-kultaa voittanut pelaaja. Forsberg debytoi Kiekkoliigassa Völlig Zugefroren EM:n paidassa maanantaina 31. tammikuuta 2005. Tenkratin tähdittämä Zambolaatio osoittautui tuolloin paremmaksi lukemin 4-1.

Tappion jälkeen pelit alkoivat kuitenkin luistaa, ja kauden päätteeksi Forsbergin ja muiden Völlig-pelaajien kaulaan ripustettiin hopeiset mitalit. Parempaa oli kuitenkin tiedossa, ja mitalin väri kirkastui kullaksi pari kautta myöhemmin legendaarisessa HC PU:ssa. Finaaliparissa jalkoihin jäi FC MalPo suoraan voitoin 3-0. HC PU -visiitin jälkeen Forsberg käväisi vielä HC Playboysissa ja HC Humbassa ennen kuin HC Ylikunto kiinnitti taitavan puolustajan riveihinsä Pumpun pakkipariksi.

Menestys Ylikunnossa oli päätähuimaavaa, sillä kahden kauden aikana Forsberg voitti kaksi Kiekkoliigan kultaa sekä Kiekko Cupin. Miehen viimeiseksi otteluksi Kiekkoliigassa jäi kauden 1/2007 neljäs finaaliottelu, jonka jatkoajalla stravis ratkaisi HC Ylikunnolle sen toisen mestaruuden. Finaalivastustajana oli tuolloin Völlig Zugefroren EM, joten Forsberg sai päättää uransa kasvattajaseuraansa vastaan. Yhteensä miehen saldoksi Kiekkoliigassa kertyi seitsemän kautta, 151 peliä, kolme mestaruutta ja kaksi hopeista mitalia.

Pumppu – HC Ylikunnon takalinjojen lukko

HC Ylikunnon luottopuolustaja Pumppu pelasi viimeisen Kiekkoliiga-ottelunsa keväällä 2007. Vaikka aikaa on kulunut, moni muistaa hänet yhä yhtenä kiekko.tk:n parhaista alemmista puolustajista. Pelitaitojensa lisäksi Pumppu tunnettiin myös seurauskollisuudestaan, sillä hän pelasi kaikki uransa 186 sarjaottelua Ylikunnon punavalkonutussa.

Pumpun vitriiniin kertyi Kiekkoliigasta kaksi kultamitalia sekä Kiekko Cupin voittopysti. Liigan playoff-otteluissa Pumppu muodosti Forsbergin kanssa huippulaadukkaan pakkiparin, jonka ollessa kentällä omissa ei soinut. Kahtena kultakautena Ylikunto pelasi 24 playoff-ottelua, joissa omiin meni vain 33 maalia.

Alemman puolustajan roolistaan huolimatta Pumppu ei ollut kädetön mies hyökkäyspäässäkään, siitä kielivät peliuran tehot 23+110=133. Moni maaleista syntyi tarkalla kaukolaukauksella, niin myös miehen viimeinen osuma, 1-0-johtomaali kauden 1/2007 toisessa finaaliottelussa Völlig Zugefrorenia vastaan. Kausi päättyi Ylikunnon toisiin mestaruusjuhliin 22. huhtikuuta 2007. Samalla Pumppu vetäytyi areenoilta, eikä häntä ole sen koommin Kiekkoliiga-ympyröissä nähty.

Herkula – S.S.K.:n tehopyssy

Kiekko.tk:n ensimmäisten vuosien kovimpiin hyökkääjänimiin kuulunut Herkula saavutti pelivuosinaan Kiekkoliigassa kolme kultaa, kolme hopeaa ja yhden pronssisen mitalin. Ensimmäiset kautensa mies mätti maaleja Paatuneimmissa Passaajissa ja Löysät Boyseissa, mutta suurin osa muistaa Herkulan erityisesti S.S.K.:ssa viettämästään ajasta. Yhtä kautta lukuun ottamatta Herkula viihtyi Siperian Sissikiekossa koko sen Kiekkoliiga-taipaleen ajan.

Herkula lopetti Kiekkoliiga-pelit kauden 3/2009 jälkeen, mutta tavallaan hänen viimeinen kautensa aktiivisena oli 3/2007, jolloin Herkulalle kertyi 18 runkosarjaottelua. Seuraavan kahden vuoden aikana Herkula ei pelannut runkosarjassa kertaakaan yli kymmentä ottelua, ja myös playoffeissa hän esiintyi lähinnä tuuraajan roolissa hoitaen kuitenkin tonttinsa aina tyylikkäästi.

Herkula muistetaan erityisesti Sekan tutkaparina, mutta ehtipä mies tehdä tuhojaan yhden kauden ajan myös legendaarisen Tenkratin kanssa Kiekko 32:n paidassa. Kyseinen kausi ajoittuu vuoteen 2005, jolloin Kiekko-32 sijoittui Kiekkoliigan Puulaakissa runkosarjan toiseksi. Tenkratin voittaessa pistepörssin Herkula säesti joukkueen ykköspyssyä mainioilla tehoilla 27+30=57. Kiekko.tk:n ranking-listaa tuolloin dominoinut Kiekko-32 muistetaan erityisesti kauniista lyhytsyöttöpelistään, jonka veroista kiekossa ei ollut tuolloin aiemmin nähty.

Puulaaki-pelien jälkeen Herkula siirtyi isompien haasteiden pariin Kiekkoliigaan, jossa hän vakiinnutti nopeasti paikkansa yhtenä parhaista. Kuuden vuoden aikana Herkula ehti pelata Kiekkoliigassa 314 ottelua, joissa tulosta syntyi lukemin 296+241=537. Hänen viimeiseksi ottelukseen jäi syyskuun lopulla 2009 pelattu runkosarjaottelu Miesten Kesken -joukkuetta vastaan. Sen jälkeen hyökkääjää on nähty kiekko.tk:n harjoitusjäillä säännöllisen epäsäännöllisesti.

Tenkrat – Kiekko.tk:n legendaarisin

Tenkrat on itsestään selvä valinta Hall of Fameen, sillä oululaislähtöistä kiekkotaituria pidettiin varsinkin kiekko.tk:n ensimmäisten vuosien aikana yleisesti pelin parhaana pelaajana. Kiekkoliigan neljältä ensimmäiseltä kaudelta Tenkrat pokkasi palkintokaappiinsa kaksi kultaa sekä yhden hopean ja pronssin. Tunnustus ei kuitenkaan jäänyt pelkästään joukkuepalkintoihin, vaan Tenkratin lähes myyttisiin mittasuhteisiin kohonnut maine kasvoi nimenomaan ylivoimaisten tehopörssivoittojen ansiosta. Ensimmäisten kausien aikana Tenkrat voitti maali-, syöttö- ja pistepörssit niin runkosarjassa kuin playoffeissa – yleensä useampaan kertaan.

Vuoden 2004 mitaliryöpyn jälkeen maestron tahti hieman hiipui, mutta menestystä tuli silti liiganousujen muodossa. Tenkrat oli nostamassa Kiekkoliigan korkeimmalle sarjatasolle kolmea legendaarista kiekko.tk-joukkuetta: Veljekset Mysiiniä, Kangasalan Voittoa ja Kuolemaa. Viimeisenä mainitussa Tenkrat myös palasi mitalikantaan, kun Kuolema yllätti Kiekkoliigan pronssiottelussa HC Kauhavan joulukuussa 2007.

Kuolemasta Tenkrat siirtyi Rowdyruff Boysin ja Ajax Amsterdamin kautta Kouvola Sabresiin, jossa hän viihtyi kahden kauden verran. Sabres-visiitti päättyi kultajuhliin, kun kauden 2/2009 loppuotteluissa kouvolalaiset kaatoivat Nightmaren voitoin 3-0. Ratkaisevan ottelun voittomaalin iski tietysti Tenkrat – pienestä kulmasta, kuten totuttua. Pelisilmän ja tarkkojen laukausten lisäksi Tenkratin yksi suurimmista vahvuuksista oli kiekonhallinta pienessä tilassa ja maalien tekeminen ahtaista paikoista, joista ei yleensä verkkoa heilutettu. Varsinkin rannelaukauksen käytössä mies oli aikoinaan valovuosia muita edellä, ja hän pystyikin taikomaan ison kasan osumia maalinedusruuhkista nopean wristikätensä ansiosta.

Sabres-menestyksen jälkeen Tenkrat piti muutaman kauden hiljaiseloa. Kauden 3/2010 kynnyksellä veri alkoi kuitenkin vetää kentälle, joten Tenkrat puki päälleen PePon siniharmaan peliasun. Tämä kausi jäi ainakin näillä näkymin maestron viimeiseksi kokonaiseksi kaudeksi. Kovien runkosarjatehojen jatkeeksi Tenkrat luuti PePon avainmiehenä myös playoffeissa, joista tuloksena oli hopeinen mitali Voodoo Peoplen oltua loppuottelusarjassa parempi voitoin 3-1. Hopeaan päättyneen kauden jälkeen Tenkrat pelasi vielä kahdeksan Kiekkoliiga-peliä PePossa ja Heaven Elevenissa. Toistaiseksi miehen viimeiseksi peliksi jäi lokakuun alussa 2011 pelattu Kiekkoliigan runkosarjaottelu Narrilaumaa vastaan. Tuosta pelistä käteen jäivät 2-5-tappio ja tehopisteet 1+1. Yhteensä miehen Kiekkoliiga-saldoksi kertyi komeat 20 kautta, 13 joukkuetta ja 383 ottelua, joissa syntyivät tehot 701 + 383 = 1084. Mitalikaappiin koristeeksi mies keräsi kolme kultaa, kolme hopeaa ja kaksi pronssia.

Kiekkoliiga-uransa aikana Tenkrat julisti useaan otteeseen lopettavansa pelin, mutta palasi kuitenkin aina takaisin kaukaloon. Viimeisimmän lopettamispäätöksensä jälkeen mailataituria ei kuitenkaan ole enää kiekko.tk:ssa nähty ja miehen nickikin on ilmeisesti siirtynyt jollekin muulle kuin alkuperäiselle omistajalleen. Onko lopettamispäätös tällä kertaa lopullinen, sitä on vaikea sanoa. Varmaa on kuitenkin se, että samanlaisesta hypetyksestä nauttivaa pelaajaa ei kiekko.tk:ssa tule enää koskaan olemaan. Tenkrat vaihtoi aikoinaan joukkuetta melko tiheään tahtiin, ja aina uuteen joukkueeseen siirryttyään kyseisen joukkueen harjoituspelien katsojamäärä ponnahti lähes infernaalisesti ylöspäin. Menneinä vuosina olikin enemmän sääntö kuin poikkeus, että Tenkratin harjoituspeliotteita oli katsomossa seuraamassa yli 50 katsojaa. Nyt miestä ei enää kaukalossa näe, mutta Tenkratin kiemuroita ja maaleja voi kuitenkin yhä katsella niin kiekko.tk:n maalivideoilta kuin erilaisista YouTube-pätkistäkin.

Madonna46 – Ajaxin luottomies

Alkukesällä 2005 Kiekkoliiga-uransa aloittanut Madonna46 kuului monien vuosien ajan pelin näkyvimpiin hahmoihin. Ajax Amsterdamin luottopuolustaja vaikutti aktiivisesti myös pelikentän ulkopuolella lukuisten foorumikirjoitusten ja aktiivisen irccaamisen muodossa. Monet tunnistavat lisäksi Madonnan nimen legendaarisesta Oripää-kikasta, jonka olemassaolosta ei vieläkään liene täyttä varmuutta tai faktaa.

Madonnan Kiekkoliiga-taipaleen tähtihetki osui kaudelle 1/2006, jolloin Ajax Amsterdam marssi mestariksi kukistamalla finaalisarjassa HC Playboysin puhtaasti 3-0. Kolmessa finaaliottelussa Ajax päästi vain kaksi maalia, ja Kesiksen kanssa puolustuspäässä operoinut Madonna palkittiinkin kauden päätteeksi liigan parhaana puolustajana. Yhteensä Madonnan uran saldoksi Kiekkoliigan sarjoissa kertyi 200 ottelua, joissa syntyivät tehot 41+148=189. Luottopuolustajan viimeiseksi peliksi Kiekkoliigassa jäi maaliskuussa 2009 oteltu runkosarjaottelu Pelijengiä vastaan.

Hossa – Maalitykistä puolustuspään lukoksi

Multian monitaituri Hossa on yksi pisimmän peliuran Kiekkoliigan sarjoissa tehneistä pelaajista. Hossa liukui ensimmäistä kertaa Kiekkoliiga-jäille jo alkuvuonna 2004, ja toistaiseksi viimeiseksi jääneet pelinsä hän pelasi vuoden 2012 syyskuussa. Miehen aktiivinen Kiekkoliiga-ura ehtikin kestää kunnioitettavat kahdeksan vuotta. Suuri osa pelaajista muistaa hänet varsinkin otteistaan Neal Chaucerissa ja Völlig Zugefroren EM:ssä.

Legendaarisessa HCH:ssa ensimmäiset liigapelinsä otellut Hossa aloitti uransa hyökkääjänä. Verkko heilui tiheään tahtiin varsinkin kaudella 5/2004, jolloin Hossa korjasi nimiinsä liigan runkosarjan maali- ja pistepörssin voitot. Pörssivoittojen lisäksi palkintokaappiin kertyi myös mitaleja kahden kullan ja pronssin sekä viiden hopean muodossa. Myös Kiekko Cupista Hossalle jäi talteen muutama himmeämpi mitali.

Vuonna 2009 Hossa siirtyi Voodoo Peopleen, jossa hänen pelipaikkansa muuttui pikkuhiljaa hyökkääjästä puolustajaksi. Kaudella 3/2011 Hossa voitti hopeaa Neal Chaucerin riveissä, ja kyseisenä sesonkina mies valittiin myös liigan parhaaksi puolustajaksi. Hossa onkin toistaiseksi ainoa pelaaja, joka on voittanut sekä Kiekkoliigan parhaan hyökkääjän että puolustajan tittelin. Hossan liigapelit loppuivat Neal Chaucerissa syyskuussa 2012. Yhteensä 536:n Kiekkoliigan alaisen ottelun saldoksi kertyi 440+498=938 tehopistettä.

FuckUp – Pakki, joka ei ryssinyt

Jo pari vuotta hiljaiseloa viettänyt FuckUp oli kiekko.tk:n ensimmäisiä tähtipuolustajia. Jyväskyläläispeluri muistetaan erityisesti otteistaan S.S.K.:n takalinjoilla, jossa nollapelit olivat miehelle enemmän sääntö kuin poikkeus. FuckUp tunnettiinkin aina nimenomaan puolustavana puolustajana.

”Kiekkoliigan nykyisiin alempiin puolustajiin verrattuna FuckUp osallistui joukkueensa hyökkäyspeliin verrattain vähän. Kaverin vahvuudet olivat nimenomaan idioottivarmassa oman pään pelaamisessa ja vastustajan ylivoimahyökkäysten nollaamisessa. Hasardeja FuckUpilta nähtiin noin kerran vuodessa”, vanha joukkuekaveri S.S.K.:n ajoilta muistelee.

FuckUpin Kiekkoliiga-taival alkoi kulttimainetta nauttivan Löysät Boysin paidassa kaudella 1/2005. Parhaat vuotensa puolustaja luuti kuitenkin Siperian Sissikiekossa, joka nousi kolmessa kaudessa Puulaakista aina Kiekkoliigan ylimmälle sarjatasolle asti. FuckUpin lisäksi joukkueen kivikovan rungon muodostivat tuolloin nimet Herkula, Sekka, Pönssi, slut, Sharp, P.Roy ja JaKurri. Liigassa S.S.K. nappasi kultaiset mitalit heti ensimmäisellä kaudellaan, eikä vähiten FuckUpin ansiosta, silloinen joukkuekaveri kertoo.

”2006 vuoden elokuussa pelatuissa playoffeissa kaatui ensin Völlig, sen jälkeen Ajax Amsterdam ja lopuksi finaaleissa Darra Oy. 13 ottelussa S.S.K.:n verkkoa heilutettiin 25 kertaa. Lukema voi tuntua isolta, mutta on syytä muistaa, että tuolloin liigaotteluissa mätettiin osumia huomattavasti enemmän kuin nykyään. FuckUp pelasi kaikki ottelut alusta loppuun ja kirjautti neljän nollapelin lisäksi tehot 3+3.”

Kultakauden jälkeen FuckUp oli isossa roolissa vielä kauden 2/2007 playoffeissa, joiden päätteeksi S.S.K. pokkasi hopeiset mitalit kärsittyään finaaleissa tappion Kangasalan Voitolle. Hopeisten mitalien jälkeen FuckUp edusti S.S.K.:ta vielä parin vuoden ajan, mutta kentällä miestä ei enää nähty niin usein kuin ennen. Mitalikaappiin kuitenkin kertyi noilta vuosilta vielä yksi kulta ja hopea. Päävastuun puolustuspään työskentelystä ottivat mitalikausina kuitenkin kaikille tutut hari, Scott sekä Ookke.

FuckUpin S.S.K.-ura päättyi kaudella 3/2009, kun siperialaiset luopuivat sarjapaikastaan kauden päätyttyä. Tämän jälkeen FuckUp palasi vielä jäälle ACDC Thunderstruckin ja Miesten Kesken –joukkueen pelinutuissa. Aktiivivuodet olivat kuitenkin jo kaukana takana, ja lopulta FuckUpin Kiekkoliiga-taipaleen viimeiseksi otteluksi jäi lokakuussa 2012 pelattu 2. divarin runkosarjaottelu, jossa Miesten Kesken kohtasi Kuoletuksen.

Yhteensä FuckUpin saldoksi Kiekkoliiga-kausilta kertyi 345 ottelua, joissa hän kirjautti tehot 41+129=170.  Vanha tiimikaveri muistelee, että Jyväskylän mies syttyi usein toden teolla vasta playoffien kynnyksellä.

”FuckUpin pelaamista otteluista melko iso osa, 56 matsia, oli korkeimman sarjatason playoff-pelejä, ja kaveri olikin aina parhaimmillaan tosipeleissä. FuckUpin playoff-saldo 6+9=15 korostaa nimenomaan hänen puolustavaa rooliaan. Hyökkäyspäässä hän ei loistanut, mutta helppoja maaleja S.S.K.:lle ei mennyt ikinä, kun FuckUp oli kentällä.”

Zippo – Kouvola Sabresin johtohahmo

Zippon Kiekkoliiga-ura käynnistyi kaudella 2/2006, kun hyökkääjä esiintyi kuuden ottelun verran 2. divarijoukkueen Hc Halko riveissä. Debyyttikauden jälkeen Zippo päätti kuitenkin panostaa voimavaransa oman joukkueensa Kouvola Sabresin rakentamiseen. Hyvänä joukkueenjohtajana tunnettu Zippo saikin rakennettua kilpailukykyisen joukkueen nopealla aikataululla. Sabres esiintyi ensimmäistä kertaa Kiekkoliigan maineikkailla kentillä vuoden 2006 Kiekko Cupissa, jossa joukkue eteni ansiokkaasti aina välieriin saakka.

Sabres selviytyi kaudeksi 3/2006 myös Kiekkoliigan 2. divariin, läpäistyään 2. divarikarsinnat vaikeuksitta. Kahdessa kaudessa Zippo johdatti Sabresin lopulta Kiekkoliigan korkeimmalle sarjatasolle, jossa Sabres saalisti kahdeksan kauden aikana kahden mestaruuden ohella yhden hopeisen ja yhden pronssisen mitalin.

Zippo ei saavuttanut - joukkueensa hienosta menestyksestä huolimatta - uransa aikana henkilökohtaisia palkintoja, sillä monipuolista hyökkääjää ei nähty kovinkaan usein pistepörssin kärkitiloilla. Miehen monikäytöisyys oli kuitenkin kullanarvoista Sabresin Kiekkoliiga-taipaleella, sillä Zippo hoiti roolin kuin roolin lähes perfektionistisella tarkkuudella.

Pelaajauransa ohella Zippo toimi vahvasti eri liigojen taustahenkilönä. Zippo muistetaan myös Kiekkoliigan johtokunnan jäsenenä, johon värikäs persoona suhtautui vankkumattomalla intohimollaan. Sabresin kiintotähteä ei muisteta Kiekkoliigan historian taitavimpana pelaajana, mutta miehen monipuolisuus ja johtajaominaisuudet takasivat maineikkaalle Sabres-miehistölle menestyksekkään Kiekkoliiga-taipaleen.

Zippon mittavan Kiekkoliiga-uran pistesaldoksi jäi lopulta 254 ottelussa isketyt 438 tehopistettä.

Vuonna 2015 Zippo valittiin Kiekkoliigan arvostettuun Hall of Fameen.

Smurffi – alkuaikojen moderni huippupuolustaja

Kaudella 3/2004 Kiekkoliiga-uransa aloittanut Smurffi oli yksi ensimmäisistä moderneista hyökkäävistä puolustajista. Kiekkoliigan ottaessa vasta ensiaskeliaan puolustajien taitotaso hyökkäyskolmanneksella oli usein hyvin rajallinen, ja Smurffia pidetäänkin yhtenä hyökkäävien puolustajien pioneereista. Smurffi oli yhdessä Mysiini-legenda Omiisin kanssa muuttamassa puolustajien yleistä suuntausta hyökkäävämpään suuntaan.

Smurffin Kiekkoliiga-ura alkoi Rowdyruff Boysin riveissä, mutta toden teolla Smurffi pääsi kiinni kiekkoliigailuun Löysät Boysin paidassa, jossa taitava puolustaja nappasi kolmen kauden aikana sekä kultaisen että pronssisen mitalin. Parhaiten Smurffi muistetaan kuitenkin FC Malposta, jossa mies pelasi yhteensä 9 kauden ajan. Malpossa Smurffi voitti yhteensä kolme mitalia, kasvattaen mitalisaldonsa viiteen. Smurffin kultakausi oli kaudella 3/2007, jolloin mies nappasi puolustajille äärimmäisen harvinaisen pudotuspelien syöttöpörssin voiton. Kauden päätteeksi Smurffi nosti yhdessä muiden malpolaisten kanssa Kiekkoliigan mestaruuspokaalia.

FC Malpon lopettaessa Kiekkoliigassa siirtyi Smurffi Kouvola Sabresin riveihin kaudeksi 3/2008. Visiitti jäi kuitenkin yhden kauden mittaiseksi. Kaudella 1/2010 Smurffi palasi jälleen Kiekkoliigaan, kun vikkeläliikkeinen puolustaja nähtiin Adonisten riveissä kahden kauden ajan. Näiden kausien jälkeen Smurffi piti kahden vuoden tauon Kiekosta. Kaudella 1/2012 Smurffi teki vielä kerran yllätyspaluun, kun pelaajapulasta kärsinyt Adonikset lisäsi Smurffin kokoonpanoonsa. Smurffi palasi lähes 2 vuoden tauolta suoraan Kiekkoliiga-kentille, kun puolustaja esiintyi vielä kolmessa Adonisten 1. divariottelussa kaudella 1/2012.

Smurffin uran viimeiseksi otteluksi jäi lopulta 25.01.2012 pelattu Adonikset – GHETTO BIRDS. 332:ssa Kiekkoliigan alaisessa ottelussa Smurffi nakutteli puolustajalle arvostettavat 341 tehopistettä.

Kauden 1/2016 päätteeksi Smurffi valittiin Kiekkoliigan Hall of Fameen.