Hommahan meni kutakuinkin näin: Ottelun kolmatta erää pelattu 4:15, aloitus omassa päässä ja johdamme 1-0. My Sharona raikaa läpi hallin, kun kyyristyn ottelun tärkeimpään aloitukseen. Tiedän vastustajan yrittävän epätoivoisesti tsippiä viereen, joten asetan mailani kämmenpuolelle, jotta voin estää tämän. Tuomari pudottaa kiekon. Tiedän tilaisuuteni tulleen. Nopealla kauhaisulla, joka on vuosien varrella jalostunut huippuunsa, otan kiekon mukaani.
Taakse jäi aloittaja ja toinen hyökkääjistä. Puolustajat huomaavat tilaisuutensa tulleen ja yrittävät ajaa kahta järkyttävää avojäänpommia, kohteena ylävartaloni. Tässä vaiheessa tunnistan tilanteen. Teen salamannopeat backhand-forehand -liikkeet ja tsippaan kiekon molempien puolustajien välistä, josta sujahdan vikkelästi myös itse.
Kiekko lipuu keskialueelle. Laitan pohkeistani viimeiset ruudit kiihdytykseen ja jätän puolustajat kuin seisomaan. Tsippaan kiekon toisen kerran eteenpäin. Olen jo vastustajan siniviivalla!!! Vielä pieni tsippi eteen ja olen vastakkain maalivahdin kanssa. Tässä vaiheessa huomaan, että kanssapelaaja Gerberos kommentoi "eiT".
Puolustajat ovat kirineet etumatkan jo lähes olemattomaksi. Nyt olen kasvokkain maalivahdin kanssa. Puolustajat hakkaavat molemmilta puolilta puutavaraa väsyneisiin pohkeisiini. Otan Neuvostoliittomaisen polvisuojauksen, jonka jälkeen huomaan ettei rannari lähde. Tiedän, että minulla on vain yksi vaihtoehto. Näen mielikuvan Teemu Selänteen läpiajosta Venäjää vastaan Naganossa 1998. Taistelen kiekon rystylle ja nostan yhdellä kädellä kiekon maalin kattoon!!!!!
Kanssapelaajat ja yleisö on hämmentynyt. Hämmennystä lisää maalintekijän publakommentti "kaic waan" jonka toi tutuksi alunperin entinen suurpelaaja Omiisi, jolle maalintekijä aikoinaan opetti jalkakynän. Siteeraukseen lisäsin pienen jonnekertoimen, jolla "kai se vaan" muutettiin paremmin nykypäivää kuvaavaksi.
