Archuletan kivan tekstin innoittamana kysyin itseltäni olisko mulla tarjota mitään vastaavaa divarin kiekkopelaajille, ja miksei muillekin lukutoukille? Vastaus oli, että voihan sitä yrittää! Divarin b-lohkosta, olis tarkoitus katsastaa otsikon mukaisesti joukkueiden menestystä ja pelin sujuvuutta runkosarjan ajalta, jonka kaikki 22 ottelua ovat takana ja tärkein vaihe eli pleijarit edessä. Listaan ensin kolme suurinta yllättäjäpoppoota, sen jälkeen pettymyksen katkerat kyyneleet poskelle tirauttamaan joutuneet joukkueet.
Yllättäjät
3. IHT Guerrillas- Erittäin mollivoittoisen alkukauden pelannut ja vastuuhenkilönsä tämän myötä menettänyt joukkue pelasi huikean loppukauden. Viimeisestä deadlinepäivästä saldona olleet neljä murskavoittoa siivittivät tasaisessa lohkossa karsintavaarassa alkukaudesta aina puoleenväliin asti olleen Guerrillasin lopulta sijalle viisi. Tämä helpottaa huomattavasti divariplayoffien/liigakarsintojen pelejä kun parhaiten pelanneet joukkueet saatiin vältettyä.
Kryyker ja immOt osoittivat erinomaista johtajuutta helkkiksen lähdettyä livohkaan ottamalla homman haltuun vaikeista lähtökohdista ja suorittamalla hyvin onnistuneita "hätävärväyksiä", mikäli tällaista termiä voidaan käyttää. Varsinkin Är.:n 3p/o viidestä matsista on hyvä suoritus. Puolustukseen saadut Glen ja Feuer pelasivat myös loistavasti, sillä kriittisillä hetkillä viimeisessä kahdeksassa pelissä IHT Guerrillasia vastaan tehtiin ainoastaan kymmenen maalia. *Taptap*
2. Teräskiekko- Tähän listaukseen kuuluu toki neljänneltä sijalta löytyvä, vaikean alkukauden niin ikään pelannut Teräskiekko. Kuten kausiennakossa uumoilin, ei Teräskiekolla ollut kaudella selkeää pelillistä liideriä, vaan joukkue osoitti hienoa yhteispeliä ja lujuutta kuin Suomen Leijonat konsanaan ja nappasi kolmannen ja neljännen jakson aikana tärkeitä päänahkoja tiukoilla voitoilla. Viimeiset neljä peliä päättyivät kaikki Supermiesten 3-2 voittoihin. Lisäksi kaatui runkosarjan voittanut Voodoo People.
Pelaajistosta nostan esille Danten, joka on onnistunut ottamaan maalintekijän viitan varsin puolustushaluisessa joukkueessa. Kymmenessä pelissä 18 häkkiä ei ole huono suoritus kun ottaa Teräskiekon otteluiden alhaisen keskimääräisen maalimäärän huomioon. Olylle kuuluu hatunnosto hyvästä organisoinnista, luulen tietäväni hänen sitä harrastaneen puolustuksen tilkitsemiseksi.
1. Toronto- Tästä ei varmaan ole kellään kyseenalaistamista? Tulokasjoukkue oli todella lähellä voittaa koko runkosarja, mutta deadlinepäivänä kärsityt kaksi tappiota jättivät Toronton lopulta kolmanneksi. Kone lähti yskien käyntiin, varmaankin totutteleminen liigaympyröihin vei kohtuullisen kokemattomalta nipulta hetkisen, mutta nimenomaan hetkisen. Monille ennen kautta tuntematon, mutta harjoitusotteluissa hienosti pärjännyt Toronto mukautui jokaisessa pelissä nimekkään ja kokeneen vastustajansa tasoon ja napsi tiukalla puolustuksella hienoja voittoja läpi kauden. Voittoputkea kertyi peräti yhdeksän ottelua! Allekirjoittaneelle on kuittailtu Toronton rankkaamisesta sijalle 11. ennakossa ja olihan se aliarvio, mutta Toronto kuuluu kiistatta ykkösyllättäjän paikalle joka tapauksessa.
Iso kiitos menestyksestä runkosarjassa kuuluu Torontosta joukkueen harmiksi poistunut Hulmu. Hämmennystä nimenvaihdoksillaan ja hoppailuillaan aikaansaanut peluri teki vakuuttavaa jälkeä joukkuepuolustamiseen keskittyvässä joukkueessa. P/O 3.40 ja maalimäärä 15. ottelussa suurempi kuin päävastuuhenkilö Capulla kaikissa runkkiksen matseissa. Kertakaikkisen hieno suoritus. Saa nähdä miten Toronton käy ilman maalinsylkijäänsä.
Pettymykset
3. Antarktis- Antarktis pelasi hienon 3/13 -kauden ja lähti ilman muuta liiganousu kiikareissaan 1/14 -kauteen. Runkosarjan päätteeksi sijoitus lohkossa on kuudes, eivätkä asetelmat ole helpoimmat mahdolliset nousun tavoittelemiseen. Vastuuhenkilöhommat jäivät Compin kadottua kokonaan Daasamanin harteille, mutta suurin syy siihen miksi Antarktiksen kausi lässähti hieman, on todennäköisesti suuri pelaajiston vaihtuvuus. Divarikentällä nähtiin peräti 14 eri peluria jäävuorten kostyymit yllä, mikä on liikaa. Daasaman ja Compi eivät päässeet keskittymään riittävästi päätehtäväänsä hyökkäämiseen, kun puolustukseen ei meinannut löytyä vakipelureita. Päästettyjen maalien määrä on alhainen vaihtuvuudesta huolimatta, mutta Compin ja Daasamanin kapasiteetilla olisi odottanut enemmän maaleja vastustajan verkkoon.
On syytä epäillä joukkueen sisäisen ilmapiirin tasoa lukuisten pelaajien vaihdettua maisemaa tai lopetettua kikettelyn kesken kauden, mutta toki oleellinen asia on saako Daasaman kerättyä ympärilleen Compin lähdön jälkeen ne pelaajat joilla kurssi kääntyy parempaan divaripoffeissa ja liigakarsinnoissa? Ainakin Katti vaikuttaa edeltäjiään sitoutuneemmalta ja Naturekin on osoittanut heräilyn merkkejä. Pysyvyyttä, Antarktis!
2. Helsingin Jokerit- Ollakseni rehellinen, kun katsoin pelaajalistaa Jokerien joukkueessa ennen kautta, ja intoa joka huokui pelatuista harkkamatsimääristä, en edes yliarvioinut heitä kun rankkasin heidät ennakossa kolmannelle sijalle. Siis.. teippi, McGrath (stbk) ja ilona. Onhan noi kolme hemmetin kovia pelaajia. Mutta kukaan heistä ei tuntunut pääsevän missään vaiheessa kautta omalle tasolleen. Puolustus tai hyökkäys ei kumpikaan ollut HeJon heikko lenkki, molempien ollessa melko tasavahvoja.
Syytä pettymykseen voi etsiä kiinnostuksen lopahtamisesta peliin huonon alkukauden jälkeen, tai liian monista isoista egoista - vrt. Venäjä lätkässä. Lisäksi neljäntenä pelaajana kolmen edellämainitun ohella kierrätettiin monia, mutta kukaan ei onnistunut vaikuttamaan peliin voittamalla otteluita. Pvh McGrath floppasi melko rajusti, +- -tilasto jäi joukkueensa heikoimmaksi, eikä piste/ottelutilastokaan konkarihyökkääjää varmasti tyydytä. Kohtuullisesti onnistunut teippi taas ei pelannut lähellekään kokonaista kautta, mikä vähensi hyökkäystehokkuutta. Jokerit luikahti juuri ja juuri playoffeihin, mutta ensimmäinen vastustaja on tällä kiinnostuksella aivan liian kova pala purtavaksi.
1. Mad Max- Tästä valinnasta voi kiistellä, totta kai kun on allekirjoittaneen joukkue kysymyksessä niin pettymyksen tuntee rajuimmin jolloin mielipide on puolueellinen. Mad Maxin tie liigakarsintaan näytti ennen kautta tasaiselta jurnutukselta kuin Turun ja Helsingin välinen moottoritie, harkkapelit sujuivat ja nippu oli tiivis sekä aktiivinen. Runkosarjan päätyttyä Mad Max on sijalla 11. Mikäkö meni vikaan?
Kokemattomuudella voi perustella tilanteen, mutta siinä vaiheessa tietysti katsoo Toronton sijoitusta taulukon yläosassa ja miettii jo seuraavaa perustelua. Kuten monella muullakin flopanneella joukkueella aikojen saatossa, niin myös Mad Maxilla, motivaation puute. Pelaaja toisensa jälkeen muisti irlin ja unohti kiekon tyydyttävästi sujuneen alkukauden jälkeen. Elämäntilanteet muuttuu, aktiivisuus katoaa ja pelivire sitä myöden. Organisointi oli olematonta niin pelien järjestelemisessä ja yleisasioissa kuin pelikentälläkin. Ei tietoakaan joukkuepuolustuksesta ja omiin meni yli 100 maalia. Kaksi tärkeää hyökkääjää lähtee jengistä outojen tapahtumien seurauksena heti alkukaudesta. Siinäpä niitä syitä Mad Maxin katastrofiin, ainakin oppii nöyryyttä... Tästä nyt tuli tällanen minilehtari samalla, mutta sama se.
Lopuksi: Kiitos kaudesta b-lohkon joukkueet, oli tasaista vääntöä! Onnea kahdeksan joukkoon päässeille, toivottavasti menestytte. Olen pahoillani paikotellen tylsästäkin tekstistä. Jotkut on tänne asti päästessään varmaan jo kulauttaneet useemman lasin vettä, mutta eipähä tuu nestehukkaa, haha.
