Olen sanalla sanoen lyöty. Alle kymmenen minuuttia sitten selvisi, että olemme toista kautta pois divarista. Kovia tiimejähän sinne meni, mutta uskon että olimme kovempia. Varsinkin 2. viimeinen ottelu ratkesi sillä ikävimmällä tavalla. Muutenkin karsintojen alussa ollut pelko pääsi toteutumaan.



Lähtökohdat karsintaan olivat huippuluokkaa. Renberg ja Luka palasivat rinkiin - parempina kuin koskaan. Lisäksi he toivat mukanaan januzkin. Tähän kun lisää darbyn saa aikaan tappavan nelikon, joka pystyy peittoamaan kenet tahansa. Paljon pelattiin treenipelejä, voittoja tuli, välillä tappioitakin, mutta kaikki näytti silti hyvältä. Playoffien venyessä mieleen alkoi hiipiä ikävä ajatus: "Entä jos emme ehdi pelata pelejä ennen intin alkua." Tällöin menettäisimme darbyn, Lukan ja aina idlaavan insanen. Pelaajia jäisi vain neljä ja heistä kukaan ei olisi puolustaja. Saimme sumplittua D-Fencen kanssa meille yhden lisäpelaajan - Laurizin. Karsinnat alkoi, mutta januzki katosi. Ylijohtaja Mabo (siis minä) pääsi näin ollen hoitamaan puolustavan hyökkääjän (tai hyökkäävän puolustajan) tonttia. Hyvinhän se sujui. Alkusarjasta hoidettiin lohkovoitto, ainoa tappio tuli kokoonpanosekoilujen takia.



Tämän jälkeen alettiinkin mennä suoraa päätä alaspäin. Pahin tapahtui: alkulohkoihin tuli lisäpäivä, pelaajilla oli kiireitä, pelaaminen jäi vähemmälle ja vastaan astui se suuri ja pelottava MalPo.



Jatkopelit saatiin käyntiin vasta sunnuntaina. Päivä ennen intin alkua, Luka oli estynyt pääsemään koneelle ja hänelle oli otettava korvaaja: Lauriz. Lauantai-illan hätäiset pari kolme ottelua ja sunnuntaina pelattu yksi ottelu ei paljoa auttanut totuttautmaan: MalPo jyräsi meidät. Oli siis tartuttava viimeiseen oljenkorteen häviäjistä toinen pääsi divariin. Me tai Pelijengi. Pelijengi tai me. Jompikumpi...



Pelejä ei ehditty pelata sunnuntaina, joten sinne lähti darbykin. Toivo alkoi luhistua. Onneksi sentään Suomen valtio ryösti Pelijengiltä Bonkin. Siltikään heidän menetyksensä eivät olleet yhtä suuret. Aktiivisuutemme meni aivan nolliin. Pari supercupin peliä tuli pelattua ja kerran otettua turpaan harjoituspelissä.



Keskiviikko - suuri päivä. Kello 22.00. Valmistautuminen peliin oli suoritettiin yhden hätäisen 3vs3:n muodossa. Pelijengi pääsi painamaan useamman pelin. Ottelu alkoi, 1-0, 2-0, 3-0! Nyt ei enää sopinut kämmätä johtoa. Eikä kyllä kämmättykkään 4-3 voitolla oltiin yhden voiton päässä divarista. Fiilikset olivat korkealla, ne piti kuitenkin nollata seuraavaan matsiin. Tämä olikin tiukempi. Ensin maalasi Pelijengi, sitten me. Fiilikset olivat kovat, näyttämishalut olivat kovat, viimeinen erä. Ensimmäinen minuutti, taivas putosi. Renberg jäi paikalleen, putosi IRC:stä, sitten pelistä. Pakko oli taistella, mutta Pelijengi pääsi maalaamaan - kolmesti. Tämä masensi jo hieman, mutta viimeiseen peliin luotiin vielä henkeä täysillä. Erää reilu minuutti jäljellä, taas putoaa Renberg. Taistelua, pitkää kaikkea... 10 s, b-pistealoitus meidän päästä, maali. Tämä tappoi fiilikset. Toiseen erään tultiin täysilukuisena, mutta olo oli kun oltaisiin hävitty koko peli. Pelijengi teki kaksi, se vasta herätti hieman, mutta viimeistely ontui. Kolmannen alussa noustiin vielä mukaan kavennuksella, mutta se siitä. Ulkona ollaan ja olo on nyt kuin kusetetulla. Ensin valtio vei mahdollisuuksia, lopulliset rippeet vei welho. Kiitos heille ja onnea MalPolle, Darralle ja Pelijengille. Ehkä ensi kaudella sitten!



Tulevaisuus? Haetaan osaavaa puolustajaa ja hyökkääjää, minun paikallekin voisi olla paikallaan joku lomittaja. Meillä on kuitenkin Renberg, valehtelematta kiekon kovimpia pelaajia, vaarallinen laukoja, mutta vielä vaarallisempi syöttäjä. Nyt vaan jos janu saadaan aktiivisemmin mukaan rinkiin, Pikkis on toivoton tapaus, Laurizilla on potentiaalia ja minä yritän pysyä mukana. YO-kirjoitukset tosin kummittelevat tulevaisuudessa samoin kai janulla. Mutta sen jälkeen ja ennen sitähän on lomaa. Saas nähdä mitä tulevaisuus tuo.



Näillä mennään! Ja lisää otetaan.



Terveisin Mabo