Kiekkoliiga
Lehdistötiedote

OTSIKKO

Kukkuluuruu kiekkokansa!

Koska olette kyllästyneet loputtomiin lopettamisuutisiin, ajattelin yllättää teidät positiivisesti kirjoittelemalla tänne höpöjä(eli jotain helvetin pitkästi ja tylsästi) lehdistötiedotteen muodossa.

Ennakko-odotukset kauteen lähdettäessä olivat erittäin kovat. Liiganousua lähdettiin jahtaamaan, sillä edellisen kauden katastrofaalisen lopun jälkeen nälkä oli kasvanut entisestään. Off-seasonilla pelikin oli kulkenut ja hyökkäyspää oli vahvistunut entisestään botin päästyä pois valtion leivistä ja _Sir_ Wrss:n liityttyä remmiin. Kuitenkaan kausi ei lähtenyt liikkeelle aivan odotetulla tavalla...

Nimittäin kauden alun kolme enemmän tai vähemmän käsittämätöntä tappiota(VP 9-1, HIFK 4-2 ja MCF 1-3) sekä peliajan jakaminen olivat tarpeeksi tehokaksikolle Messi & Palffy ja he näkivät parhaaksi lähteä höntsäilemään kakkosdivarissa porskuttavaan Attackiin(SHOCK! :O). Kriisi näkyi myös otteissa: peli takelteli niin harkkapeleissä kuin myös divarin puolella. Menetys oli myös henkisesti kova paikka ja erityisesti kasvun paikka koko joukkueelle. Kauden loppua kohden palapelin palat alkoivatkin loksahdella kohdilleen; otteet paranivat, joukkuehenkikin elpyi kriisin aiheuttamasta ahdingosta aivan uusiin sfääreihin ja joukkue oli kuin uudesti syntynyt, vaikkakin runkosarjan viimeisin neljännes meni _lievästi_ sanottuna alakanttiin. All in all, lähtökohdat liigakarsintoihin olivat vähintäänkin kohtuulliset.

Runkosarjan päätteeksi löydyimme divarin kuudennelta sijalta ja meidät valitsi vastustajakseen HC RoikkuLämy. Tilastojen valossa vastassamme oli divarin kovin hyökkäys eikä puolustuskaan näyttänyt olevan Akilleen kantapää. Oma puolustuksemme sen sijaan oli vuotanut kauden mittaan kuin Tommi Salo parhaimpina päivinään eikä maalintekokaan ollut sujunut totutulla tavalla. Lähdimme siis altavastaajana taistoon, mutta usko tekemiseen oli kova.

Ensimmäiseen otteluun lähdettiin hyvissä, mutta odottavissa tunnelmissa, sillä viime "tosipeleistä" olikin ollut jo pieni tovi. Yllätykseksemme kova hyökkäysjoukkue oli lähtenyt otteluun vähintäänkin erikoisen taktiikan siivittämänä. Pelitapa oli kuin suoraan Nemesiksen pelikirjasta SHL-ajoilta: tiivis puolustuspeli, maltillinen karvaus ja nopeat vastahyökkäykset. Ja sekös näytti sopivan Roikuille kuin nenä päähän. Ensimmäinen ottelu hävittiin 1-0, mutta toisen pelin 2-0 tappion jälkeen tilanne näytti enemmän kuin toivottomalta. Kumpikaan peli ei missään tapauksessa ollut huono osaltamme; emme vaan saaneet maaleja aikaiseksi, vaikka olimme molemmissa otteluissa selkeästi niskan päällä, ainakin omasta mielestämme.

Oli kolmannen ja ehkä jopa ratkaisevan pelin aika. Tätähän emme kuitenkaan ajatelleet. Tilannehan oli käytännössä sama kuin sarjan alussa; kolme voittoa tarvitaan. Ja kolmannessa ottelussa saatuamme koko sarjan ensimmäisen maalin ja nimenomaan johtomaalin aikaiseksi, alkoi RoikkuLämyn puolustus ensimmäistä kertaa koko ottelusarjan aikana rakoilla. Tiesimme itsekin sen, että kun maalihanat aukeavat, se ensimmäinen maali ei tulisi jäämään viimeiseksi. Onneksemme pieni lepsuilu puolustuspäässä toisen erän lopussa ei kostautunut ja ottelu päättyi meille suhteellisen selvälukuisesti(1-5). Tässä vaiheessa oli Norskin vuoro muistuttaa kansaa asiasta, joka oli muhinut mielissämme kolmannen ottelun alkutunnelmista lähtien:

Tästä ottelusarjasta tulee väkisinkin mieleen SHL:n aikainen poffien ekan kierroksen ottelusarja coh - nemesis. Siinä muistaakseni meni samalla tavalla, että nemet johti ottelusarjaa jo 2-0 ja cohi joutui pelaamaan veitsikurkulla, se näköjään sopii joukkueelle erittäin hyvin tälläkin kertaa. Tuo nemejä vastaan pelattu ottelusarja päättyi lopulta cohin 3-2 voittoon, tässä näyttäisi olevan samat ainekset.

Tiesimme sen itsekin, ettei se olisi mahdotonta, olihan temppu toteutettu jo kerran aikaisemminkin. Neljättä ottelua jouduimmekin odottelemaan kaiken maailman menojen vuoksi aivan viimeisille tunneille asti. Ottelu saatiin lopulta aloitettua, kun Lupaschuk oli saanut juhlavieraansa häädettyä. Aikeenamme ei kuitenkaan ollut antaa syntymäpäiväsankarille sitä lahjaa, mitä hän olisi sillä hetkellä ehkä eniten toivonut: säälipi... PAIKKAA liigasta! Neljänteen otteluun roikut olivat valinneet hyökkäävämmän taktiikan kuin aiempiin, mutta sekään ei näyttänyt tuottavan tulosta, sillä meillä oli draivi päällä. Oma pelimme toimi niin kuin sen pitäisikin ja tulos oli sen mukaista: voitto.

Viimeinen ottelu tätä jännittävää ottelusarjaa oli jäljellä. Me lähdimme siihen jo voittajina ja tunnelma oli sen mukainen, sillä meillä ei ollut mitään hävittävää pelattuamme jo kaksi ottelua veitsi kurkulla! Kiekko putoaa jäähän... 0-1 by Mädison! 0-2! Tässä vaiheessa itseluottamuksemme oli jo niin korkealla, että tiesimme unelmastamme tulevan totta! HC Roikkulämyn selkäranka meni viimeistään siinä, kun heidän maalivahtinsa syötti oman maalin(0-3). Ja sekös nauratti! Ottelu päättyi meille lopulta 0-6, kuten myös yllä mainitun Nemesis-sarjan ratkaiseva ottelukin(haha!). Voi sitä riemun määrää! Pitkä taival on uurastettu, paljon on töitä tehty, on ollut ylä- ja alamäkiä, on kasvettu, kärsitty kirveleviä tappioita ja NYT(!) on aika lunastaa palkinto kaikesta tästä! Siitä unelmasta tuli sittenkin totta!

Kiitokset kaikille tästä sensaatiomaisesta kaudesta; kiitos HC RoikkuLämylle upeasta sarjasta(olisitte ansainneet paikkanne liigassa siinä missä mekin)! Kiitos vastustajille ainutlaatuisista ja unohtumattomista peleistä, kiitokset myös katsojille ja erityisesti faneille, jos meille sellaisia on siunaantunut! Suuri kiitos kiekkoliigan johtokunnalle: teette tärkeää työtä, jota harva osaa kyllin arvostaa. Ja minulta erityiskiitos kanssapelaajilleni, joukkueeni jäsenille! TE olette _se_, minkä takia viihdyn tämän pelin parissa!

Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, kaikille tuttu pelaajaesittely(järjestyksessä ensin nykyiset ja lopuksi takinkääntäjät):

beiluu: Aka ini, ilta- ja yöaktiivinen raudanlujan itseluottamuksen omaava Borren kolli ei kerinnyt kunnolla divarikekkereihin mukaan, mutta oli sitäkin tärkeämpi lenkki harkkapeleissä, etenkin leppoisissa yöllisissä väännöissä.

bot: Toisiksi eniten luottamusta nauttinut hyökkääjä mätti kelpo tehot runkosarjassa ja oli Nesun ohella ehkäpä tehokkain pelaaja liigakarsinnoissa 4,5p/o keskiarvolla. Kaverin päivärytmistä ei kyllä ota selkoa, emmekä ole vielä keksineetkään millaisella algoritmilla hänen aivonsa toimivat. "Huoh, voisko noit liigakarsintoi pelaa joskus ihmisten aikoihin? Niinku ennen pikkukakkosta?"

Cypress: Maestro, hyökkäyksemme sydän ja keuhkot. Hänen tärkeyttään joukkueelle ei voi ylikorostaa; teki _vain_ puolet joukkueen maaleista ja pistepörssin neljäs sija oli suuri pettymys. Terästäytyi kuitenkin tärkeissä peleissä ja sai omalla esimerkillään koko joukkueen loistamaan tähden lailla.

Ekki: Pikkusika pelasi Salon laajakaistaongelmien ja tyttöystävänsä kanssa vietetyn ajan vuoksi sen minkä pystyi eikä huonosti. Oli myös tärkein lenkki ratkaistessamme liigakarsintojen kolmatta ottelua eduksemme(3+1).

Epical: Monttupomo aka Kapu(!), tunnetaan myös nimellä Pottu(kerrot nyt Beni mist v***st se tulee =D), larppasi alkukauden Firman leivissä ja täten pystyi osallistumaan joukkueen toimintaan perin rajoitetusti. Reservi koitti, aktiivisuus kasvoi, mutta taidot, ne eivät kehittyneet. Pelasi kuitenkin aimo siivun runkosarjassa ailahtelevalla menestyksellä ja pelasi yli odotusten liigakarsintojen tiukoissa väännöissä.

Icon: Armottoman potentiaalinsa omaava helsinkiläispuolustaja ei peliaikaa paljoa nauttinut, kun ei kuntosaliharrastukseltaan ja autoplayn pelaamiseltaan kerinnyt. Pelillinen kehitys on kuitenkin ollut ällistyttävää.

Mädison: Käry-Matti, ehkäpä divarin kuumin alempi puolustaja hoiti tonttinsa esimerkillisesti Imatran mafian Cypressille osoittamasta uhkauksesta huolimatta(tästä konfliktista voitte lukea lisää kiekon foorumeiden puolelta: http://kiekko.tk/forum/topic.cws?id=186777&page=0#1787147). Mädi kuitenkin vastasi uhkaukseen sen vaatimalla vakavuudella: "haista PEE, mielummi oon kike kamuje kaa ku jonki irl kamuje?" ja pelasi ratkaisupelit käryissä, koska silloin on helpompi keskittyä(doping?).

Nesu: Tykkimies, joka hajoaa aamuihinsa. Oli silti tärkeä lenkki liigakarsintojen viimeisessä väännössä: peliaikaa yksi minuutti ja käteen jäi syöttöpiste. Aika tehokasta, eikö?

Wrss: Söör Wersus, joukkueen konkariosaston taituri tuli vahvistamaan hyökkäyspäätä ja saikin vastuuta hoppereiden edesvastuuttoman tempun johdosta. Tehopisteet eivät kuitenkaan korreloi tämän henkilön tärkeyden kanssa, sillä SIR rehki suuren siivun ja pelasi takuuvarmasti kauden alusta loppuun.


Mayhem: Upseerioppilas Maha on vasten tahtoaan eksynyt Haminan "eRUuKoohon" ja täten hänen pelinsä meidän riveissä jäivät vaivaiseen yhteen. Omasta tahdostaan siirtyi kauden lopuksi Sharksien riveihin. Tätä taitavaa ja erinomaisen pelinäkemyksen omaavaa ylempää puolustajaa tullaan kaipaamaan ja muistellaan lämmöllä!

Messi: Kouvolan tähdenlennon näytöt jäivät laihoiksi tällä kaudella tietystä syystä. Soo soo hopperi, ei kattota hyväl tollasta. Mur.

Palffy: Nopeat kädet ja mahtava peliäly jäivät tällä kaudella näkemättä. Hei kamoon, mitä v****a oikeen ajattelitte, kun lähditte? Reps.


Nyt alkaa tämäkin raapustus olla loppusuoralla. Kautemme ei mennyt ihan odotusten mukaan, mutta hyvinhän tässä loppujen lopuksi kävi. Jos jaksoit lukea tänne asti, kiitoksia ajastasi ja onneksi olkoon, teitä tuskin on montaa. \o/ Härmä vaipuu hetken horrokseen, mutta ensi vuonna palataan taas tositoimiin. Antoisaa Joulunodotusta kaikille! Ja Jebsu, ei muuten hajota hävitä. ;)

- Epical

Kirjoittanut: Club Of Härmä
Julkaistu 01.12.2009 21:51
Luettu: 3186 kertaa

Kommentit
Ei kommentteja.
Kommentoi

Voit lähettää kommentteja vasta sisäänkirjautumisen jälkeen.