Astelin talvisessa maisemassa koululta kotiin. Joulu taitaa jo kohta kolkuttaa ovella. Menin Facebookkiin ja totesin, että kouluviikko takana ja rentouttava viikonloppu kolkuttelee ovella! Mikäs sen parempaa. Istahdin penkille ja avasin tietokoneen, samoihin aikoihin kämppis saapui ja laittoi kahvit tippumaan. Tässä kahvikupin äärellä istuessani, päätin mennä Kiekkoon ja samalla mietin, että kohtahan on tämäkin ohi. Samassa mieleni valtasi tietynlainen haikeus, että pitää luopua jostakin, jonka eteen on tehnyt niin paljon ”työtä”. Viisi vuottahan tämä otti aikaa, mutta olen vankasti sitä mieltä, että pelaaminen ei ollut turhaa.



Hienointa, mitä pelistä saattoi löytää ei ollutkaan tavoittelemani kunnia, maine ja arvostus, vaan parasta tässä kaikessa on ollut ne monet ihmiset joiden kanssa aikaa on tullut vietettyä. En osannut arvata, miten hyviä ystäviä tai paljon tuttuja olen saanut. Joidenkin kanssapelaajien kanssa on tullut vietettyä oluen huuruisia iltoja, pelattua tiukkoja pelejä, joista välillä tullut karvaita pettymyksiä, mutta yleisesti ottaen menestys on ollut hyvää.



Mitä peli sitten otti? Liikuntaharrastus loppui ja peruskoulusta huonot arvosanat, mutta ei se mitään! Kyllä sitä aikuistuessa ehti paikkaamaan nämäkin epäkohdat. Tällä hetkellä on kovasti kiirettä ”verkostoituessa” ja opiskellessa, joten Kiekko.tk jää taakse ja uudet tuulet puhaltavat niin kovaa, että purjeet kuljettivat Kouvolasta Tampereelle. Hervanta Rangersin dominointia odotellessa.



Uralla käteen jäi Kiekkoliigasta 2 kultaa, 1 hopea ja 1 pronssi, divarin voitto. Lisäksi tuli vielä haisteltua johtokunnan toimintaa tovi ja johdatettua yhden kerran liigan joukkue all-stars mittelöihin. Myös Hoki-liigassa menestystä tuli niitettyä hopean ja pronssin muodossa. Kouvola Sabres saavutti sen, mikä oli saavuttamisen arvoista. Muutoksista johtuen jouduttiin välillä todella erikoisiin kokoonpanoihin ja peli ailahteli, mutta pakka saatiin kasaan ja muutama ässä tai kuningas-jätkäkin pakasta löytyi aina löytyi.



Juso, Sande, Homi, Mare, Jolperi, Hosa, Sampo, Väkä, Tenki, Leppi, Kimi, haule ja Sydis. Kiitokset joukkueen menestyksen eteen tekemästä työstänne ja heinoista pelihetkistä. Terkkuja vielä velipoika Kozelille. Lisäksi hattua pitää nostaa Lisbelle, hyvistä otteista ja asenteesta tällä kaudella.



Hienoja hetkiä, joista parhaat varmasti muistan vielä hamaan tulevaisuuteen asti. Kiitos.



Enemy of All Time -palkinto: Pelijengi

Hall of Fame:

- Zippo, Väiski, Kozel, Jolli, Hossa, haule, Avain88 ja Sydis (13.11 -09)!

- Tenkrat (10.8 -09), joukkueen nostaminen hajoamisen partaalta mestaruuteen!

- Ayoso, santeri, Marenki ja Homie (24.11 -08), pitkä matka, joka päättyi kultaan!

- Tony (5.11 -08), kultaa & runkosarjan voitto!

- Lievers (16.8 -07), säälipaikka.

- Akademiks ja Mänty (21.4 -07), nousu liigaan!



PS. Hienoja tarinoita elämästä ja kuolemasta:

http://www.kiekkoliiga.net/tilastot/?tilasto=lehdisto&id=94&auki=622&kausi=20

http://www.kiekkoliiga.net/tilastot/?tilasto=lehdisto&id=94&auki=556&kausi=20



Kausi on vielä kesken ja meillä on mahdollisuudet vielä playoffeihin, joten vielä viimeisen kerran! Liekkejä päälle ja Zippoon bensaa. ;)