Neljä liigakautta, 117 ottelua, 92 voittoa, 8 tasapeliä, ja häviöt, joita ei muisteta. Neljä karsinnoista liigaan nousua, neljä runkosarjan voittoa, kaksi mestaruutta ja yksi liigakarsintanousu, sekä karvas kesäkauden vaikutuksien koettelemus, joka kyllä muistetaan. Mutta helpotuksen huokaus on se, että tämä on vain peli, ja peleistä on helppo luopua. Ja näin Lihapullat lopettaa tähän asti melkeinpä loistokkaan Kiekko.tk-uransa, hieman yllättävissa tunnelmissa.



Hassun tästä tilanteesta tekee se, että reilu vuosi sitten ensimmäisen kannun noustua IKS:ssä ilmaan, pohdimme Lisben kanssa tavoitteistamme Lihapullien suhteen, tai oikeastaan jo projektin alkuvaiheilla Tammikuussa 2008 - mitä me tästä halutaan? Huulilla kävi "Kiekkoliigaan kaudeksi 3/09", mutta ajatus tuli otettua lähinnä huumorilla, sillä huhujen mukaan kukaan muukaan ei ollut tehnyt moista, pohjalta huipulle, hietikolta pyramidin kärkeen. Unelmista tehtiin kuitenkin loppujen lopuksi totta hieman etuajassa, siitä kiitos Kiekkoliigalle 2.divarin loppumisen myötä!



Lihapullien ensimmäinen Kiekkoliigakausi oli kuin haaveunien mukainen, alun kangertelun jälkeen lähti peli rullaamaan, ja runkosarjan 1. tila sai välillä jopa miettimään Kiekkoliigan tämän hetkistä tasoa, ja kesäkausi on aina kesäkausi. Pistepörssin kolme ensimmäistä tilaa, sekä maali-, syöttö- ja pistepörssin voitot Lihapullien pelaajien nimiin kuitenkin kertovat siitä, että kentällä on myös jotain saatu aikaiseksi.



Ei epäonnistumisia ilman onnistumisia, kuuluu eräs viisaus. Taival on ollut oikeastaan ulospäin pelkkää onnistumista, voittoja voittojen perään, ja ainoat epäonnistumiset puolentoista vuoden aikana voidaan kirjata KiekkoCupissa sekä Dash Tournamentissa, joista ei saatu haalittua mitään käteen.

Mutta nyt, suurin munaus ja epäonnistuminen tapahtuu jatkumon tärkeimmässä paikassa, Kiekkoliigan playoffeissa. Epäonnistuminen yritettiin saada estettyä tekemällä kaiken mitä tehtävissä oli, mutta sille, että meillä ja S.S.K.:lla menee menot uskomattoman huonosti ristiin, on jo mrs. Fortunan läsnäolon puutetta. Nettiongelmat, lomareissut, ryyppyreissut, työt, sovitut menot sekä ylitsepääsemättömät esteet kuvastavat sitä, miksi pelit jäi pelaamatta. Toinen joukkue on poissa alku deadlinen, toinen loppu deadlinen. Harmillinen lopetus hienolle kaudelle, ja koko joukkueelle.



Mutta mikä johti joukkueen toiminnan lopettamiseen?

Yksinkertaisesti se, että joukkueen vastuuhenkilöillä, Roopella ja Lisbellä, ei ole enää aikaa joukkueen pyörittämiseen. Rinki on ollut aina pieni, ja se myös vaatii tiettyjen henkilöiden läsnäolon toimiakseen. Tukea tuli myöskin joukkueen muilta pelaajilta ajatusta esittäessä, ja ehkäpä parempi laskea ankkuri ja lipua hiljaisesti laituriin kun on vielä laiva pinnalla, eikä tarvitse alkaa uppoavaa paattia enää korjailemaan. Korostan siis vielä, että joukkue ei hajonnut, vaan lopetti toimintansa hyvässä yhteisymmärryksessä. Kaikki hyvä nimittäin loppuu aikanaan, ja niin myös meidän monen kiekkouramme.



Pzi:n omatekstissä on hienosti: "Hävinnyt ei ole se joka kaatuu, vaan se, joka ei nouse ylös.". Me kaaduimme, mutta me myös nousimme rohkeasti jättämään himoitun liigapaikan. Jäämme pystyyn, mutta jos emme poistu voittajina, niin emme myöskään häviäjinä!



Roope ja Lihapullat kiittää Kiekkoliigaa sekä muita kiekko.tk:n pelaajia mukavasta yhteishengestä ja pitkäaikaisesta seurasta kiekon äärellä, toivottavasti palaamme vielä joissain merkeissä.