Kerronpa teille pienen tarinan.

Tarina kertoo pienen ja sympaattisen joukkueen kiekkoliigataipaleesta. Taipaleen varteen mahtui ylä- ja alamäkiä, synkkiä sysimetsän polkuja sekä myös aurinkoisia tasamaita. Vaunun ohjaamossa pysyi lähes poikkeuksetta sama timmi revohka, mutta takalavalla kävi hieman tiheämmät tuulet. Jotkut rojahtelivatkin pitkin pientareita tiukemmissa kurveissa, toiset roikkuivat takapuskurissa hiukan pitempään, mutta sitkeimmät tarttuivat tiukasti penkkeihinsä eivätkä antaneet periksi.

Matkaan mahtui kunnioitettavat 15 etappia. Ohjastajien innon ollessa piukimmillaan, löytyi moottorista kolmeen otteeseen paukkuja pelata ylimmän sarjatason mitaleista. Kertaalleen jopa siitä kirkkaimmasta, vaikka löpö lopulta loppuikin aivan kalkkiviivoilla. Tuo \"viimeinen puristus\" sitten jossain määrin ehdyttikin ydinnipun intoreservejä. Kausi kaudelta moottori kävi pienemmällä ja pienemmällä vaihteella.

Energian hiipuminen näkyi otteissa rajulla tavalla. Pelit venyivät lähes poikkeuksetta takarajalle, ja sujuivat alakanttiin. Ensimmäinen alamäki johti putoamiseen liigasta, sen jälkeen löytyi vielä hetken matkaa tasamaata. Tankista alkoi kuitenkin jo pohja pilkottamaan, ja ennen pitkää korpesimme jo alinta sarjatasoa. Viime kauden jälkeen vaunu oli jo pysähtymäisillään, mutta päätimme työntää sille hieman lisävauhtia ja koittaa, josko moottori vielä ottaisi kipinää ja johdattaisi nipun uusille myötäisille urille. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Sen sijaan vaunu on lopulta vienyt joukkueen kiekkoliigapolun päässä olevalle aukiolle. Tässä vaiheessa jalkaudumme menopelistä ja annamme vuorostamme tilaa tuoreemmille hiiriniekoille. Näillä sanoilla Team Jupiter siis jättää kiekkoliigan sarjat, ja keskittyy jatkossa täysin höntsäpeleihin. Kiitokset kaikille oranssipaidassa viilettäneille pelijannuille, ja miksei myös kerta toisensa jälkeen jalkoihin jääneille vihulaisille. Kiitämme myös kiekkoliigan johtoa mukavien pelihetkien järjestämisestä, Alatalon Mikkoa Maalaispojasta, naapurin Penttiä äänistä kello kahden jälkeen ja tuota koiraa tärykalvojeni runtelusta.

Teksti: Hokiolli