Viimeinen erä käynnissä, Pepo johtaa Narreja 4-2. Vauhtia riittää ja Narrit luo tilanteen toisensa jälkeen Pepon maalille. Haa! Dominator lyö Mabon tolppakiekon reboundista sisään. Menee noin minuutti ja *ksädäm* Dominator lyö jälleen Mabon reboundin sisään. Molempiin maaleihin esityön tekee kukas muukaan kuin Holmqvist. Tähän ei kuitenkaan haluta jäädä, kausi halutaan päättää voittoon. Vajaa kaksi minuuttia aikaa, mutta hyökkäys toisensa jälkeen katkeaa puolessa kentässä ja vauhtia pitää hakea omasta päästä. 20 sekuntia, Sundström hakee kiekkoa maalin takaa ja pelaa sen ylös. Holmqvist vääntää itsensä väkisin kahden puolustajan välistä ja pääsee erinomaiseen vetopaikkaan. Laukaus viipyy! Viipyy! Holmqvist käännähtää pois päin maalilta ja auttamatta jäljessä olevat puolustajat koittavat peittää sen minkä tuleman pitää. Holmqvist syöttää... Mabo huomaa olevansa tyhjällä takanurkalla yksin kiekon kanssa. Paikassa josta hän niin usein on lyönyt kiekon tolppaan tai ohi tai maalivahtia päin. Joskus jopa puolustajat ovat tulleet väliin, mutta ei. Tällä kertaa kiekko sujahtaa tolpan vierestä maalivahdin selän taakse! Kyllä, se on siinä! Näin kuului päättää kausi! Narrimaiseen maaliin. Tämä oli ottelu ja tämä oli maali, johon kelpaisi päättää Narrien historia. Niin, olisiko jo sen aika? Ehkä, ehkä ei. Paljon on vettä virrannut siitä kun Narrit ensimmäisen kerran kiekkojäille luisteli. Liian kauan? Ehkä, ehkä ei. Vaihtoehtoja on monia.











Ehkä, ehkä ei...