Tämän piti olla taas se kuuluisa kullanhohtonen kausi, jonka päätteeksi allekirjoittanut pääsee heilumaan mestaruuspytyn kanssa Oulun yöhön. Tai ainakin Rodrin saunaan. Mutta ei.



Aiemmilla kausilla runkosarjat ovat olleet meiltä melko ailahtelevaisia, mutta tällä kaudella saatiin peli kulkemaan erityisen hyvin koko kauden ajan. Olo oli poffeihin lähtiessä luottavainen ja usko kova. Kauden alussa tehtiin pelaajavaihto alakerrassa ja peli alko sujumaan Juus0n kanssa paremmin ja paremmin kauden edetessä.



Puolivälierissä mentiin hieman heikohkonkin esityksen jälkeen jatkoon, toki kaikki kunnia HC Tyrmäykselle hyvästä vastuksesta. Välieriin parannettiin peliä huomattavasti ja ottelusarja Turtlesia vastaan oli suorastaan nautinnollinen niin pelaajan, kuin varmasti myös yleisön näkökulmasta. Vaikka pari ottelua päättyikin suuntaan tai toiseen isolla erolla, pelit olivat silti äärimmäisen tiukkoja. Tiukka sarja, josta ei kuitenkaan jatkoon menty. Ei voi ainakaan sanoa, että paskoille oltaisiin hävitty. Jostain helvetistä vastustajan Vanha Paskakin suoriutui sarjasta huipputasolla ja tärisevin kätösin viimeisteli pari huipputärkeää maalia. Oman joukkueen pelaamiseen ei voi muuta kuin olla tyytyväinen. Pelattiin erittäin hyvällä tasolla koko sarja: finaalipaikka olisi yhtä hyvin voinut kääntyä myös meille viimeisen ottelun 6-2 lukemista huolimatta. Pienten marginaalien sarja, jossa Turtles oli tällä kertaa niukasti parempi.



Pronssipeli ei tällä hetkellä juurikaan kiinnosta, mutta innokkaita pelaajia tuntuis joukkueesta edelleen löytyvän. Nykyään elämäänsä omien sanojensa mukaan ”sosiaalisten aktiviteettejen” parissa kuluttava inso hinkui välittömästi välieräsarjan jälkeen harkkaa. Ääripäässä ikinörtti poro12 katosi kiekosta kuin tuhka tuuleen ja valitteli whatsapissa masennusta. Mutta mitali on kuitenkin aina mitali, vaikkakin paskan värinen. Voodoo Peoplea vastaan on ollu vaikeeta tällä kaudella, mutta lähetään ottamaan mitalit takataskuun.



Vaikka menestystä ei tällä kaudella taaskaan tullu, on meillä iha helvetin hauskaa pelata yhessä. En jaksais ite ainakaan kuvitella tätä peliä muiden pelaajien kanssa pelaavani, lukuun ottamatta muutama jannu joukkueen ulkopuolelta. Ehkei se menestys kiekkoliigassa lopulta ookkaan se pääasia, vaikka toki sitä aina tavottelee täysillä. Ehkä se kulta sieltä vielä joskus napsahtaa.



Loppuun laitetaan terveisiä totta kai goatse poikien voittavalle poppoolle. Iso lovi jää kiekkoliigaan, mutta monta unohtumatonta muistoa: laitetaan kärkeen vaikka NM – GP lopputuloksella 24-1. Terveisiä myös kaikille ihanille ja kivoille pelaajille, kuten ylle- ja retopapalle :)