Otetaan alkuun katsaus muutaman kuukauden taa: kausi 1/13, täysi

into päällä, jokainen pelaaja odottamassa innolla tulevaa kautta: edessä

monelle ensimmäinen kausi 1.divarissa sekä tietysti 5vs5-liiga, johon

Rakastettu Johtajamme Topham oli meidät tietämättämme ilmoittanut.

Jännitys siis huipussaan ja kainalot hikoavat. Pelkkä ajatuskin Roversin

ensimmäisestä kaudesta 1.divarissa lämmittää sydäntä. Lähtökohdat

kauteen ovat joukkueen sisällä sinänsä makeat; olimmehan pärjänneet

kohtuu hyvin aiemmalla kaudella 2.divarissa (mm. vähiten päästettyjä

maaleja). Kausiennakossa matto kuitenkin vedetään alta: ennakoitu sija on

toiseksi viimeinen.



Mutta sateenkaarilipun alla ei parane lannistua. Raivo muutettiin haluksi

näyttää epäilijöille ja kauteen lähdettiin täysin sydämin. Ensimmäinen peli

Helsingin Jokereita vastaan. Vähän yllätyksenä tuli kun peli päättyi 5-2

Roversin hohdokkaan voittotanssin säestämänä. Sateenkaarilippu liehui ja

olimme huipulla, ja huipulla pystyttiin kuin pystyttiinkin kauden edetessä

pysymään, vaikka aktiivisuus joukkueen sisällä tippui lähes miinuksen

puolelle. Ainoa aktiivinen pelaaja oli HemB, joka kerran jos toisenkin pääsi

huomauttamaan joukkueen lopahtaneesta vireestä kanssapelaajille.

Tunnelma kiristyi. Muutaman kerran moottoriturpa-Topham päätyikin

laukomaan verbaalisia ruusujaan, ja edessä alkavan alamäen pystyi jo

aistimaan. Veljessiteet rakoilivat. Pelihenki oli kadonnut. HemB lähti

joukkueesta.



En tiedä voiko kokonaista loikkausta henkisen kasvun portaikolla ottaa

päivässä, mutta siltä se tuntui.



HemBin lähtö herätti vastuuhenkilöt: menon oli muututtava. Rento meininki,

veljellinen huumori ja niiden tuoma hyvä peli olivatkin joukkueen aseita

loppukauteen. Pelit jatkuivat, vaikkakin ilman tähtihyökkääjää. Ja onhan se

selvää, että suuren miehen suurta paikkaa on pelillisesti mahdotonta

paikata kesken kauden: COH-ROV, 6-1. ROV-MAN, 0-7. Matto vedettiin

jälleen alta ja realiteetit iskettiin kylmästi pöytään.



”Miracles happen to those who believe in them.” -Bernard Berenson



Ihmeitä tapahtuu. Lähes vapahtajan maineen tässä lehtarissa saanut

HemB palasi kuin palasikin takaisin Sateenkaarilipun alle. Pelikelpoinen

velikulta ei kuitenkaan enää ollut, joten kausi jouduttin pelaamaan loppuun

kahdella hyökkääjällä (M&B). Pelejä rullailtiin rauhassa yksi kerrallaan, ja

voittoja alkoi tulla murskatappioiden tuoman muutoksenhalun myötä.

Lopputuloksena 1.divarista runkosarjan pronssinen kolmas sija, ja 5vs5

liigasta runkosarjan hopeapaalupaikka (tosin pitkälti vain luovutusvoittojen

ansiosta, kts gg). Ja kuten jokainen lukion käynyt varmasti osaa laskea

(ammattikouluista en mene takuuseen), runkosarjan kolmas sija takaa

paikan liigakarsintoihin. Ja hyvinhän ne karsut lähtivät käyntiin: kaksi voittoa

ja yksi tappio Siniviiva HT:sta. Viimeiset ratkaisevat ottelut siirrettiin

kuitenkin kohtalokkaasti sunnuntaille.



Kun taustalla soi Styx – Nothing Ever Goes As Planned, niin menevät

suunnitelmat pakollakin päin vittua.



Joukkueen ainoa aktiivinen pakki (Topham) löysi sunnuntaina

aamupäivällä salaisen intohimonsa: IKEA:n kalusteet. Jokainen IKEA:n

kalusteisiin hullaantunut kanssapelaaja voi varmasti arvata, että oliko

joukkueen puolustuksen selkäranka tulossa illalla tietokoneensa ääreen,

kun vaihtoehtona oli IKEA:n mustien LACK-seinähyllyjen ja valkoisten

MICKE-pöytien kasaaminen. Siispä paikalle kutsuttin Bizon – tuo

epäaktiivisuuden ja kankeuden symboli. Otteluvoitot 2-1 kääntyivät ympäri.

SHT painoi jatkoon toiselle kierrokselle. Rovers jäi 1.divariin ja tunnelma

joukkueen sisällä vaipui taas manalaan. Paitsi tietenkin Tophamilla, jolla

on uudet IKEA:n kalusteet. Hän hehkuu yhä riemusta.



Mutta sateenkaarilipun alla ei lannistuta! Taistelu jatkui ja edessä

häämöttivät 5vs5-liigan välierät. HCT tiputettiin välierissä makein lukemin

pronssipeleihin, ja itse otettiin kiikaritähtäimeen kiekko.tk:n menestynein

joukkue – Nightmare. Finaalipeleihin lähdettiin rennolla asenteella, olihan

hopea käytännössä jo taskussa. Ja hopeahan sieltä sitten pokattiin.

Nightmare voitti ansaitusti 2-0 voitoillaan 5vs5-liigan mestaruuden.

Mahtaakohan pokaali edes mahtua palkintokaappiin? Summa sumarum,

5vs5-liigasta jäi hyvät kokemukset. Ensimmäinen finaalipeli oli

viidentähden viihdettä ainakin meille, pelattiinhan peliä 3.jatkoaikaan asti.



Kausi paketissa.



Monta hyvää peliä pelattiin ja monta hyvää varmasti edessä. Offari on

parhaillaan käynnissä ja Sateenkaarilippuun onkin saatu jo uusia raitoja:

Guerillojen Jusa_66, Metallurgin Nuubi, Johnny Sinapeista ja tietenkin

HemB, joka päästetään taas ensi kaudella irti raudoistaan. Aktiivisuus on

lisääntynyt ja rento meininki on tullut jäädäkseen. Ensi kaudella tullaan

näkemään entistä vittumaisempaa keskialueen sumppua pelaava Rovers,

joka eeppisellä syöttöpelillä ja Jusa_66:n maagisilla maalintekotaidoilla

tulee murtamaan jokaisen vastustajan. Vapiskaa.