On jälleen aika vähän kirjoitella ja avata HPK:n sisäisiä mietteitä isoille medioille. Paljon on tapahtunut ja tulee jatkossakin tapahtumaan. Joukkue on ajan mittaan laskenut aktiivisesti pelaavasta isojen kaukaloiden taiturijoukkueesta sunnuntaihöntsä-tasolla olevaksi amatööripelaajien kääntöpaikaksi. Ennen joukkuetta voitiin pitää jokseenkin värikkäänä kokonaisuutena, jossa oli jopa jonkinlainen pelityyliä sisään ajava yksikkö. Nykyään voidaan kuitenkin enemmänkin puhua "mä kärkyn, sä puolustat ja mokke on paska"-joukkueesta. Asiaan on kuitenkin tulossa radikaali muutos, josta pääset perille lukemalla koko kirjoituksen!



Joukkueen masennuskauden alkamiseen on vaikuttanut moni asia. Sekava pakka, josta moni pelaaja on epäaktiivinen, lyhytaikaisesti joukkueessa oleva tilastojensa kohentaja tai muuten vaan saamaton. Pelejä oli ennen lähes päivittäin ja niissä pärjättiin allekirjoittaneen apinan tasolla olevan muistin mukaan semihyvin. Myös zälän jo pitkälle kehittynyt postiura tuppaa olemaan päivittäisen aktiivisuuden tiellä. Joukkue on jo painottanut häntä valitsemaan kahden huonon väliltä, eli Itellan tai HPK:n. Postiaherrus on kuitenkin siinä määrin kuluttavaa hommaa, että ryyppäämisen ja päiväunien välimaaston lisäksi ei juuri Xboxia pidemmälle jaksa ryömiä. Lisäseikkana kolmosdivariin putoamisessa ja muussa huonossa menestyksessä voidaan ottaa huomioon päävastuuhenkilön vaihto ja siitä aiheutuneet ristiriidat. Keanen päävastuuhenkilöaikoina meininki oli sitä, että aamulenkin jälkeen joukkue kokoontui hyvän aterian nauttineena naamat hymyssä joukkueen yleiseen peliluolaan, jossa oteltiin monia menestyksekkäitä otteluita. Kun taas nykyisinä zälä-aikoina pelaajakaarti kokoontuu korkeintaan joka toinen sunnuntai "se" otsasta sojottaen häviämään muutaman darrasävytteisen amatööriharjoitusottelun.



Suunta on kuitenkin vaihtumassa niin, että seuraavien kuukausien aikana joudutaan väkisinkin jonkinlaiseen nousukierteeseen, joten voit tässä vaiheessa unohtaa kaiken, mitä olen tätä lausetta ennen kirjoittanut. Playoff-paikka on käytännössä jo lunastettu ja tarkkaan silmiään siristävä ihminen voi jo nähdä jonkin sorttista valoa loputtoman tunnelin päässä. On nimittäin niin, että joukkueessa tällä hetkellä toimiva, kaikkien arvostama ja rakastama johtaja, kiekkomaailmassa Jeesukseen rinnastettavissa oleva pelikenttien pyhiinvaeltaja, zälä, on saamassa oman asunnon postilaitoksen lähimaastosta. Mikäli meluhaitat ei häiriste naapureita liikaa ja samainen herrasmies onnistuu jotenkin piilottamaan vuokrasummat maksupäiviin asti itseltään, tulee hän pelaamaan tätä tikku-ukkosankarointia jälleen aktiivisemmin. Tästä tietysti seuraa se, että joukkue tulee kokemaan jonkunlaisen muodonmuutoksen, aktiivisuus kohenee ja pelit alkavat luistamaan jälleen. Ei nyt aleta miettimään vielä sitä sen enempää, mitä tulee tapahtumaan, jos asiat eivät sujukaan ihan oletetulla tyylillä. Kaikkihan tietävät, että Ville on ihan hieno mies ja hoitaa asiansa tunnollisesti.



Joukkuetta kohtasi kauden lopussa vielä viimeistä varmistusta vailla oleva suru-uutinen. Kiekon vähintään toisiksi kovin pelaaja, maailmanmatkaaja ja erilaisten punaviinien vankkumaton ystävä, Alfonso, kertoi aikeistaan lopettaa liigapelaaminen ja mahdollisesti vähentää koko pelaamista sille tasolle, että harvoin kiekossa käyvä sunnuntai-iltojen sankari tuskin samaan aikaan sattuu samoille jäille. Alfonso oli koko komeudessaan jo valloittanut joukkueen pelaajien sydämet ja varmasti herätti kylmiä väreitä ja kateutta monissa vastustajajoukkueiden pelaajissa. Tulevaisuudessa Hall of Famessa vaikuttava sameiden punaviinin höyryisten kaukauloiden kuningas on kuitenkin lupautunut ainakin jollain tasolla tulemaan joukkueen saunailtoihin tulevaisuudessa. Tämän tempauksen arvoa nostaa se, että kyseinen henkilö asuu joulupukin vaikutusalueenkin ulkopuolella jääkarhujen ja porojen ympäröimänä, kun taas joukkue muuten sijoittuu enemmänkin aurinkoiseen Etelä-Suomeen. Eli nyt sitten kaikki Alfonson tutut voivat alkaa pikkuhiljaa kosiskelemaan miestä takaisin tämän vaihtoehtoisen todellisuuden, jota jotkut peliksikin kutsuvat, pariin. Mikäli tässä ei kuitenkaan onnistuta, haluaa joukkue kiittää miestä myös näin julkisestikin kaikesta, mitä hän on joukkueen eteen tehnyt. Halataan kun tavataan ja sitä rataa.



Tällaiset pohdinnat tällä kertaa täältä HPK:n joukkueen johdon puolelta. Kynän varressa heilui jälleen kerhon insinööriosaston ookkespecialisti, Riihimäen perämetsien rumin kaksijalkainen sekä maailmaa loogiseksi kokonaisuudeksi luuleva 21-vuotias oman elämänsä nahjus, Keane. Mikäli jaksoit lukea koko tekstin ja vielä sen jollain tavalla osoitatkin, olet nyt ansainnut tuopillisen jotain tavaraa. Iästä ja ajatusmaailmasta riippuen saat itse valita mitä se on. Loppuun täytyy kai heittää vielä perustylsät onnentoivotukset ja varoitukset. Onnea siis kaikille sarjatasosta ja pärstäkertoimesta riippumatta ensi kauden mittelöihin. Eiköhän pelata ottelut reiluissa puitteissa ja koiteta pysyä aikataulussa. Tehdään myös mielellään henkinen parannus ja ruvetaan käyttäytymään ihmisten tyyliin. Niin ja tämä on erityisesti kolmosdivarille! Yrittäkää ottaa meidät ensi kaudella vakavasti liigapeleissä, sillä me tullaan olemaan todella kovassa vireessä koko kausi. Hyvä jos ei nyt kaikkia ennätyksiä rikota, mutta ainakin melko monta.



(Ps. HPK etsii tällä hetkellä kovatasoista yp:tä ja hyökkääjää. Nämä hakemukset voi laittaa zälälle noteitse!)