Kiekkoliiga
Lehdistötiedote

Naisten kanssa? No ei

Koska emme ole tehneet välilehdistötiedotteita, tästä tuli vähän pidempi…

Oli heinäkuun 30. päivä. Olin juuri kuullut exältäni eroamispäätöksestä. Jo jonkin aikaa olin tuota aavistellut ja päättänyt, että jos eroamme, palaan aktiiviseen kiekon pelailuun. Heinäkuussa kotiuduin armeijasta, jossa tuhlasin aikaani vuoden. Pelihalut olivat aivan käsittämättömän kovat, eivätkä taidot olleet mielestäni kadonneet juurikaan, olinhan käyttänyt viikonloput tehokkaasti pelaillessa juhlimisen ohella. Halusin pelata Kiekkoliigaa, mutta en kuitenkaan ylimmällä sarjatasolla, koska siellä olisin varmaan jäänyt vain jalkoihin. Löysin 1.divarista kaksi vaihtoehtoa, jotka sytyttivät. Miesten kesken ja HIFK. Jälkimmäisen vaihtoehdon hylkäsin siksi, koska epäilin että saan siellä vähemmän peliaikaa sekä johtajuutta. Ilmoitin Sephirotille suuren kiinnostukseni joukkuetta kohtaan ja pääsinkin joukkueeseen – jopa ilman try-outia. Miksi halusin MK:hon? Vastoin kuin moni muu ajattelee, halusin liittyä joukkueeseen, jolla ei mene juuri sillä hetkellä kaikista parhaiten. Joukkueessa oli ennen siihen liittymistäni yksi aktiivinen pelaaja, meidän oma konkarimme Sephirot. Kaksi edellistä kautta divarissa olivat menneet heikosti ja putoaminen 2.divariinkin oli ollut erittäin lähellä. Sain Sephiltä sitä mitä toivoinkin: vastuuta ja päätösvaltaa. Rupesin etsimään kuumeisesti pelaajia jo näinä päivinä alkaneeseen kauteen. Esitin Sephille listan minua kiinnostavista pelaajista, joista löytyi lopulta kaksi kultakimpaletta: hyökkäyspäähän erittäin taitava ja kiekollisena vahva elisa sekä puolustukseen luotettava ja myös kiekollisena vahva Ville1. Ville oli kiekon edessä pelistä toiseen, onhan kaveri yli kaksi metriä pitkäkin.

Oli kehittynyt ihan potentiaalinen nelikko: Ville1-vekara-Sephirot-elisa. Harjoitusottelut (ne muutamat mitä pelasimme) ennen kauden alkua sujuivat mallikkaasti, joten olimme valmiita avaamaan myös oman divarikautemme, kaksi viikkoa sen jälkeen kuin moni muu sen teki. Ilmassa oli sähköä. Kukaan ei puhunut tavoitteista vielä ennen kauden alkua, mutta meininki oli sen verran hienoa, että itse ainakin aistin kaudesta tulevan menestyksekkään. Alku olikin erittäin lupaava. Voitimme kuudesta ensimmäisestä ottelustamme viisi, kuudennen päättyessä tasapeliin. Voitot kiekkoliigaan myös nousevasta kauden ylivoimaisesta ykkösjoukkueesta Brutal Killersistä, myös liigaan nousseesta mukavasta ankkalaumasta Anaheim (ilmaveivi RBlomeru) Mighty Ducksista, divarin runkosarjan kolmosesta Adoniksista sekä Siniviiva HT:sta ja Piratesista. Tässä vaiheessa pistimme tavoitteeksemme, tai ainakin itse pistin, runkosarjan kakkossijan heti Brutaleiden jälkeen sekä liiganousun. Runkosarjan ensimmäinen osa meni kokolailla mallikkaasti. 13 ottelusta 19 pistettä oli yli kaikkien odotusten. Vahvistimme kokoonpanoamme vielä parilla paluumuuttajalla: Lekalla, joka hankittiin Villen kanssa taistelemaan ap:n peliajasta sekä Tunin, joka puolestaan kilpaili peliajasta allekirjoittaneen eli vekaran kanssa.

Runkosarjan toinen puolisko oli heikompi. 12 ottelusta 13 pistettä, joka kuitenkin riitti juuri ja juuri erittäin tärkeään runkosarjan kakkossijaan. Syy kehnompaan loppukauteen johtui pitkälti päällikkö Sephirotin koneongelmista. Sephillä kesti koneen buuttaaminen 15 minuuttia, aina sekään ei riittänyt. Hän osti uuden koneen, mutta sai sen vasta runkosarjan päätyttyä. Runkosarjan toisella puoliskolla kokoonpano oli vaihtelevampi. Saimme piristystä MK:n vanhalta konkarilta Predalta, joka sai täyteen 500 kiekkoliigan alaista ottelua pelatessamme 4-4 tasurin Piratesia vastaan. Predan tehot papalle normaalit 2+2. Pelitapamme hieman muuttui aina Predan astuessa jäälle. Pappa kun on niin nopea luistelemaan, että rännikiekoilla saimme aina paineen vastustajan päähän.

Runkosarjan lopulla allekirjoittanut sai kuulla iloisia (noh iloisia ja iloisia) uutisia kun sain kämpän läheltä opiskelupaikkaa. Pelit loppuivat samalla, sillä uudella koneella ja netillä pelaaminen ei olisi ollut fiksua joukkueen edun kannalta. Tun, Leka ja Preda paikkasivat kuitenkin erinomaisesti yp:n hommani. Runkosarjan kakkossija oli tärkeä, koska saimme ennalta ehkä hieman helpomman vastustajan kuin sarjakolmonen Adonikset, joille vastaan tuli Helsingin Jokerit. Meille vastaan tuli Siniviiva HT, joista miehet väänsivät paikan liigakarsintoihin voitoilla 3-2. Playoffeihin paluun teki uuden koneen hankkinut Sephirot, jolle koneen sisäistäminen toi alkuun tuskaa. Vanha kettu otti kuitenkin mallikkaasti tilanteen haltuun. Kokemuksen rintaäänellä Sephi ja Preda nostivat lopulta Miehet takaisin liigajäille parin vuoden tauon jälkeen! Erityiskiitokset annan elisalle, joka harvensi pelistä toiseen vastustajan puolustajien hiuksia olemalla hyökkäyspäässä todella vaarallinen. Erityiskiitokset myös Villelle, joka puolestaan pelasi läpi kauden puolustuksessa varmasti, johon koko joukkue luotti ja josta itse sain todella paljon kiinnostusta pelaamiseen. Villen kanssa on vaan niin helppo pelata. Kaikesta huolimatta MK:n liiganousu on koko joukkueen yhteisen työn tulos. Kiitokset myös kaikille kivoille vihuille mukavista peleistä ja onnea ensi kauteen!

Syysterveisin vekara ja koko MK:n poppoo

Kirjoittanut: Miesten kesken
Julkaistu 31.10.2011 17:07
Luettu: 290 kertaa

Kommentit
Ei kommentteja.
Kommentoi

Voit lähettää kommentteja vasta sisäänkirjautumisen jälkeen.