Kiekkoliiga
Mitalistit – Kiekko Cup XIII
Manhattan
Oklahoma City Thunder
Anaheim Mighty Ducks
Lehdistötiedote

PLAYOFF... kiimaa?

Ensimmäisen kierroksen jälkeen runkosarjan 3. sija 17 pisteellä. Kotietu. 40 pisteen
ylitys. Runkosarjan voitto. Kannu kattoon. Toisen kierroksen jälkeen 7. sija 23
pisteellä. VittuFUCK. Uskomatonta, että kahdesti poffeista ulosjääneelle joukkueelle
7. sija on suurin pettymys koko kiekkotaipaleen aikana. On ehkä hyvä kerrata
hieman, mitä joukkueen sisällä on tapahtunut viimeisten kuukausien aikana:

Kesätaukoa edeltävä kausi oli jo kaikin puolin lähempänä hassuttelua, kuin
ammattimaista kiekkoteekoon eplaamista. Meikäpoika joutui ottamaan kuukauden
päiväksi hatkat kiekon osalta, jona aikana joukkue repeytyi melko useaksi
palaseksi. Karsinnat häämöttivät, mutta meikäläisen palattua kuvioihin tapahtui
ryhtiliike ja taistelimme viimeiseen epliin saakka playoffpaikasta, mutta
odotustamme ei palkittu vielä toisenakaan liigakautenamme. Parin kauden aikana
pelkkiä pettymyksiä, mutta silti eplissä oli paljon asioita, jotka motivoivat minua ja
Kapaa jatkamaan vielä ainakin yhden kauden eteenpäin. Jaksoimme toivoa, että
kesän aikana joukkue saataisiin viimein kasattua ja nostettua se 9. sija
playoffpaikaksi kahden niiiiiiiiiin katkeran runkosarjan jälkeen. Sitä edeltävällä
kaudellahan se poffipaikka ei jäänytkään kuin sen surullisen kuuluisan sekunnin
päähän, terkut Painkillille.

Kesän aikana joukkue puhdistettiin maskoteista ja ei-niin-kelvollisista eplaajista ja  
vahvistettiin mm. ACDCstä tutulla kärkkymiehellä Frailla, Titaaneissa mutadivareita
luutineella Sävyllä, sekä Sharksien puolustusta johtaneella J.Sakicillä(HALOO,
J.SAKIC OLI HYÖKKÄJÄ). Joukkueen runko alkoi olla erittäin hyvässä kuosissa ja
odotukset olivat hyvinhyvin korkealla. Ennen kauden alkua Frai kuitenkin hävisi
mystisesti lähes kuukauden ajaksi kiekosta ja ilmoitti olevansa ongelmissa
internettinsä kanssa. Tässä kohtaa päätimme vahvistaa joukkuettamme tutulla
Pitkäsellä ja lähes koko kesän ajan joukkueessa heiluneella peeloteipillä(ei jeesus-).
Siihen päälle kun vielä saimme Overkillin hoppaamaan, niin emme olleet
huolestuneet vaikka tänä aikana Frai olikin poistanut nickinsä ja jättänyt
ilmottamatta meille lopettaneensa kiekon.

Kausi lähtikin mukavasti rullaamaan alkukangisteluiden jälkeen, mutta joukkueen
sisällä alkoi rakoilla. Peeloteippi(ei jeesus-) ilmoitti pitävänsä loppukauden taukoa,
Overkillin esitykset eivät olleet tyydyttäneet joukkueen sikariporrasta eikä miestä
itseään, Sävy aloitti puberteettiangstinsa, Nesu aikuisiänangstinsa ja rakas
ystävämme Elisa päätti vaikeuttaa muutaman eplaajan eplaamista pistämällä reiluja
viiveitä tasasin väliajoin. Soppa oli valmis. Kausi oli puolessa välissä, pisteitä oli
kasassa 17. Joukkueesen jäi aktiivieplaajia ainoastaan neljä, joista kahdella oli
netin kanssa ongelmia. Eipä mennyt kauaakaan, kun jouduimme värväämään Uljan
ja Beyerin täydellisinä hätävärväyksinä joukkueeseen nostamaan aktiivisuutta ja
takaamaan, että saamme ottelut eplattua. Noh, pelithän me saimme eplattua
deadlineihin mennessä, joten miinuksilta vältyttiin, mutta niistä ei sitten sen
enempää. 6 pistettä 12 ottelusta kertonee tarpeeksi. Joka tapauksessa joukkueen
ensimmäiset playoffit ovat tosiasia.

Pois alta risut ja männyn kävyt, sillä tuleviin epleihin tulemme lataamaan
jokahelvetinsolun koko kehostamme, koska nämä on ensimmäiset, mutta myös
samalla viimeiset playoffpelit Hockey Predatorsseille. Tähän kauteen asti saimme
aina kauden jälkeen suorittaa playoffit lasin ääressä ja irkissä. Kultaahan meille
olisi joka kausi niissä peleissä tullut. Täydellistä, mutta myös sääli, että viimeisenä
kautena pääsemme ja joudumme oikeasti metsästämään sitä pyttyä, eikä meille jää
nyt jossiteltavaa pudotusepleistä. Haastetta pitäisi olla jo ensimmäisellä kierroksella
tarpeeksi, siitä pitää huolen Völlig Zugefroren -kasauma, josta ei ainakaan
playoffkokemusta puutu.

Miksi sitten päätämme jättäytyä leikistä? Kun siirryimme Hoki-Liigasta Kiekkoliigan
alaisuuteen, joukkueen runko oli hyvin vakaa. Viimein kun nousimme ylimmälle
sarjatasolle, niin minun ja Kapadeuksen ympärillä oli alkanu rakoilla ja eplaajia
vaihtunut tiuhaan. Tämä ja edellinen kausi ovat olleet hyvin raskaita meille kahdelle,
koska sopivia ja lojaalia eplaajia ei vain yksinkertasesti ole löytynyt, eikä oma aika
riitä kunnolla eplaamaan kiekkoa, saatika etsimään eplaajia. Kesän aikana teimme
päätöksen, että jos emme saa kesän ja runkosarjan aikana hommattua vakaata
runkoa joukkueelle, niin tämä kausi tulee jäämään viimeiseksi, joten puolessa
välissä kautta tapahtuneiden asioiden jälkeen lopettamispäätös oli melko helppo.

Luultavasti yksi Kiekkoliigan kaikkien aikojen tarkimmista eplikirjoista tulee siis
menemään kirjahyllyn kätköihin ja tilalle tulee uusia ei-niin-organisoituja-pelikirjoja
omaavia joukkueita. Kyllähän se helvetin hauskaa oli niin pitkään kun se kesti. Vielä
joukkue kuitenkin playoffit jaksaa painaa ja tavoitteena ei ole enempää eikä
vähempää kuin mestaruus. Jokainen joukkue, joka meitä vastaan playoffeissa
eplaa tulee tuntemaan täyslaidallisen sitä paskaa, mitä meidän playoffien
ensikertalaisten eplistä löytyy. Playoffit ovat aivan uusia eplejä ja näissä voi käydä
ihan miten vain. Ennakkosuosikkeja ei tunneta. Tulemme puolustamaan vieläkin
tarkemmin, sumputtamaan keskialuetta vieläkin hanakammin, vastahyökkäämään
vieläkin terävämmin ja taistelemaan ottelujen voitosta emme vain viimesekunnille asti
vaan ihan summeriin saakka. Jos ne housut on kintussa, niin viimeistään nyt on
aika nostaa pöksyt ja pistää se vyö himppuverran kireämmälle. Varoitus on
annettu.

T: se kovin eplaaja

Kirjoittanut: Hockey Predators
Julkaistu 10.10.2011 01:45
Luettu: 439 kertaa

Kommentit
Ei kommentteja.
Kommentoi

Voit lähettää kommentteja vasta sisäänkirjautumisen jälkeen.