Kiekkoliiga
Mitalistit – 2/2018
Manhattan
Gunz For Hire
Devils
Paitsio

Jatkoajan vuosikertomus 2004-2005

Teksti löytyy suoraan .rtf-tiedostona http://www.jatkoaika.com/keskustelu/attachment.php?attachmentid=1066

[size=15][b]Jatkoaika – kiekko.tk-joukkue[/b][/size]
[i]Tämä teksti on vain ja ainoastaan yhden henkilön näkökulmasta kirjoitettu ja sen takia sisältää mielipiteitä ja painotuksia, jotka eivät välttämättä edusta Jatkoajan virallista näkemystä.[/i]

Vaikka tarkoitus on kirjoitella jonkinlaista edes puolivirallisen oloista vuosikertomusta, lienee kuitenkin alkuun hyvä kertoa hieman joukkueen taustoista.
Jatkoaika.com [1] on suomalainen jääkiekkoon ja sen viiteilmiöihin keskittyvä sivusto, jonka keskustelupalsta on ollut olemassa n. 4,5 vuotta. Keskustelupalsta erosi isosta osasta muita internetin palstoja jo heti alkutaipaleensa aikana tiukalla moderoinnilla ja kirjoitusoikeuksien tarkkailulla. Jatkoaikaan ei päässyt vain kaavakkeen täyttämällä, vaan halukkailta vaadittiin ja taidetaan yhäkin vaatia perustelut siitä miksi kyseinen keskustelija olisi arvokas lisä Jatkoajan keskustelijoihin. Kun jo muutama lause riittää kertomaan paljon tekstin kirjoittajasta ja hänen avuistaan keskusteluille, on selvää että vaatimukselle on selvät perusteet.
Käytännössä moderaattorit lähinnä tuntuivat katsovan, että käytetty kieli oli edes etäisesti suomea. Lisäksi Jatkoajalla suhtauduttiin hyvin kielteisesti monia muita foorumeita vaivaamaan toisten nimimerkkien käyttämiseen lähinnä provosointitarkoituksiin, jos kirjoittaja ei halunnut tahrata omaa nimimerkkiään sellaiseen toimintaan. Epäasiallisuuksista rankaistiin tiukasti ja keskustelun taso pysyi ainakin ulkoisesti hyvänä, koska alatyylin ilmaisut loistivat poissaolollaan ja tahallinen tyhjänpäiväinen provosointi oli vähäistä.

Tätä kautta myös Jatkoajan keskustelijoiksi päätyi ja oikeutensa säilyttivät enemmän tai vähemmän asiallista väkeä ja joukkuetta aikanaan kasatessa oli helppo ottaa sisään jatkoaikalaisia, kun tiesi jo ennalta ettei kyseessä ollut pahemman luokan häirikkö.

Pitkän olemassaolonsa aikana Jatkoajalle oli jo ehtinyt muodostua jonkinlainen status ja sitä kautta sen kirjoittajatkin tunsivat olevansa ”jatkoaikalaisia”, mikä toimi yhdistävänä tekijänä eri joukkueitten kannattajille ja eri ikäluokille. Huolimatta pienistä näkemyseroista lempijoukkueitten välillä, Jatkoaika nivoutui tiiviiksi joukkueeksi, jossa tärkeintä ei välttämättä ollut voitto eikä edes eteenpäin meno, vaan puhtaasti yhdessä sählääminen. Joukkueen ikähaitariksihan lopulta muodostui n. 15 vuotta nuorimpien päntätessä oppia vielä peruskoulussa siinä missä vanhimmat elivät jo auvoisaa perhe-elämää jälkikasvun parissa.


[size=13][b]Kaikella on alkunsa[/b][/size]
[i]Ankaraa harjoittelua vaan, niin saadaan pistää jatkoajan jengin kanssa pataan noita muita kukkoilijoita – tiikeri, 23.7[/i]

Näin joskus keväällä 2004 maininnan kiekko.tk-sivustosta ja siihen liittyvästä pelistä, mutta muistaakseni en joko saanut peliä toimimaan tai en suuremmin ihastunut epämääräiseen ulkoasuun, koska joka tapauksessa peli katosi mielestäni useammaksi kuukaudeksi.
23.7 Kiekko oli Mbnetin [2] Päivän Pelinä ja siinä vaiheessa kiekko toimi jo kunnolla ja näyttikin kelpo peliltä, että innostuin pelailemaan sitä muutaman minuutin. Touhu kiekossa jätti kuitenkin hieman ikävän maun, mutta jostain syystä mieleeni juolahti ajatus joukkueen perustamisesta jatkoaikalaisille, koska tiesin jo entuudestaan keskustelijoita jotka saattaisivat tällaisesta innostua. Pienen tarkistuksen jälkeen totesin, ettei kukaan muu ollut vielä joukkuetta perustanut ja niinpä sitten loin itselleni tunnuksen ja paria minuuttia myöhemmin joukkueenkin.
Näin 23.7.2004 kello 00:50 Jatkoajan kiekko-joukkue oli syntynyt.
Tämän jälkeen olikin aika aloittaa joukkueen kokoaminen ja klo 01:06 Jatkoajan Vapaaseen keskusteluun ilmestyi viesti kiekosta [3].
Taisin siinä vielä hetkisen pelailla, mutta pelaaminen aloittelijan taidoilla koululaisten kesäloman aikana ei osoittautunut kovinkaan hyväksi ideaksi ja keskityin muihin asioihin.

Päivähän oli perjantai ja aamulla herättyäni lukaisin sähköpostit ja palstat ja huomasin sitten kasvaneen kiinnostuksen joukkuetta kohtaan. Kutsupyyntöjä alkoi sadella ja tulihan siinä sitten itsekin alettua pelaamaan. Alkuun meno oli kaikilla enemmän tai vähemmän hapuilevaa, mutta ainakin omaa motivaatiota kohotti huimasti välittömästi syntynyt joukkuehenki, joka ilmeni uskomattomina treenisessioina, joissa saatettiin pelata parikymmentä minuuttia ilman yhtäkään maalia ja tavallisissa huoneissa totutun pilkkaamisen sijaan porukka vain naureskeli. Toki saman tien jo suhteellisen korkean keski-iän takia huumori alkoi välittömästi saamaan varsin sarkastisia sävyjäkin ja ulkopuolisen silmin touhu saattoi jossain määrin näyttää ilkeältäkin.

Pääpaino ensimmäisenä päivänä oli harjoittelussa ja osa pelaajista tahkosi tauotta training-huoneissa, kunnes heidät ehdin joukkueeseen kutsua, jonka jälkeen sitten alkoikin käytännössä koko viikonlopun jatkunut tiimiharjoitus/tiimipeli-rumba.
Joukkueen koko kasvoi nopeasti yli kymmeneen pelaajaan ja parin tunnin harjoitusten jälkeen joukkue pelasikin jo ensimmäisen pelinsä, joka toki päättyi vähemmän mairittelevasti 14-1. Mainittakoon toki, että pelikokoonpanossa oli jo kiekkouransa aikaisemmin aloittanut pelaaja, joten maalin synty ja suhteellisen vähäinen vastustajan maalien määrä selittynee sillä.
Seuraavat pelit sitten jatkuivat saman kaavan mukaisesti, olkoonkin että muutaman ottelun jälkeen vastustajan maalilukemat alkoivat mennä yli 20:n.

Joukkueen koko mahdollisti sen, että samaan aikaan osa porukasta treenasi omassa suljetussa harjoitushuoneessaan kaikkea mahdollista luistelun ja mailan teippaamisen välillä, kun samalla osa pelasi haastepelejä. ”Jatkistreeneistä” tulikin äärimmäisen hyödyllinen tapa oppia pelaamaan, ympäristö oli kannustava ja jos joku osasi jotain mitä muut eivät osanneet, hän jakoi oppimaansa eteenpäin. Luultavasti tämä kehittävä kasvuympäristö takasi Jatkoajan pelaajien nopean taitotason nousun ja erityisesti joukkuepelitaitojen kehittymisen. Harjoittelu ei tietenkään riittänyt, vaan pitihän sitä päästä tasaisin väliajoin testaamaan opittua.
Kiekossa olevien pelaajien määrän pysyessä tasaisesti kymmenissä, oli helppo hankkia pelejä, kun tiesi että aina löytyi halukkaita pelaamaan.
Parhaimmillaan taisi olla kolmekin peliä menossa ja silti väkeä riitti kannustamaan katsomoihinkin.

Kannustamisesta tehtiinkin nopeasti joukkueemme tavaramerkki, eikä juurikaan rauhallista hetkeä ollut otteluissamme. Iloinen ja välitön kannustus aiheuttikin ongelmia Kiekkoliigan [4] alaisille pelaajille, jotka olivat jostain saaneet päähänsä että kiekkokatsomoissa pitää olla hiljaa. Kun nämä useimmiten alaikäiset kiekkosankarit sitten alkoivat käyttämään alatyylisiä ilmauksia katsomovalmentajiamme kohtaan niin siitähän ”sikakatsommme” vasta villiintyikin ja meno oli sen mukaista. Parhaimmillaan katsomo onnistui hiillostamaan vastustajajoukkueen pelaajia täydellisen hermoromahduksen partaalle ja vain ignore-toiminnon käyttö pelasti monen vastustajan päivän.
Huippujoukkueita vastaan pelatessa joukkueemme välillä sortui, tai tietoisesti valitsi, taktiikkaan jonka pääasiallinen tarkoitus oli rikkoa jokaista kiekkoliigaympyröitten kirjoittamatonta sääntöä ja siten aiheuttaa suunnatonta häiriötä vastustajien puolelle. Mainittakoon toki, että tätä toimintaa harrastettiin vain silloin kun vastustaja antoi siihen aihetta, tai kun peli muuttui puhtaaksi tähtipelaajien pistetilien täyttämiseksi.

Tappioita yhä tuli, mutta moraalisesti voitimme vähintään kaikki ottelut ja jokaista maalia tuuletettiin sellaisella antaumuksella, että välillä oli vaikea uskoa pelaajien olevan aikuisia miehiä. Vaikka ottelu saatettiin hävitä 25-0, niin silti joukkuehenki ei laskenut tippaakaan vaan jokainen kynnelle kykenevä tahtoi olla mukana toiminnassa. Sinnikäs harjoittelu ja muutaman kokeneemman pelaajan mukanaolo varmisti myös sen, että voittojakin alkoi hiljalleen tippua joukkueen tilastoihin.

Ensimmäinen päivä venyikin pitkälle yöhön ja allekirjoittaneen jo luovuttaessa osa jatkoi pelaamista ja harjoittelemista ja pelaamista ja harjoittelemista ja…
Legendat kertovatkin [b]tiikerin[/b] pelanneen 9 tuntia kiekkoa putkeen…mutta käsittääkseni tiikerin päivä ei vielä ollut päättynyt.

Jottei tämäkin teksti menisi pelkäksi allekirjoittaneen monologiksi, on väsymätön haastattelijamme [b]rapster[/b] nykinyt sinnikkäästi ihmisten hihoja ja haastatellut pelaajia, jotka ovat olleet mukana Jatkoajan touhuissa eri tavoilla.
Ensimmäiseksi esittelemmekin pikahaastattelun em. tiikeristä.

[b]Tiikeri – Addiktin tie tähtiin[/b]

[i] Haastattelija: No, mutta mutta... mitäs tiikerille, meidän kaikki pelit mukaan lukien kai edelleenkin eniten matseja pelanneelle jannulle, tuo mieleen sanat "jatkoaika" ja "kiekko.tk"? :)
tiikeri: Ääh, nyt tuli vaikea
V: Panes jotain muuta niin mietin tuota sillä välin :)
V: Tuohon voisi sanoa vaikka, että karvaita tappioita, makeita voittoja, mutta ennen kaikkea hauskaa ajanvietettä

Haastattelija: Mutta voitko jotenkin summata alkuaikojen jatkista, eli mitä mielikuvia pelailuista, sarjoista, kupeista, muista joukkueista sinulle on jäänyt ihan alusta?
V: No alussahan homma oli todella vaikeata, olin mielestäni muita jatkislaisia paljonkin heikompi ja tulosta ei meinannut syntyä millään.. sitten päätin ostaa harjoitteluhuoneen ja alkaa treenailemaann perusasioita kuntoon.
V: Alussa pelailin muistaakseni lähinnä hyökkääjänä, mutta sitten myöhemmin syksyllä taisin alkaa pelaamaan puolustajana enemmän, kun 4vs4 pelimuoto yleistyi
V: Ja-liigan kaudet ovat olleet kaikki erittäin mukavia muistoja, varsinkin se ensimmäinen kausi (vaikka Hyde olikin liian ylivoimainen muille) ja tietenkin mestaruus Bostonin paidassa
V: Muista joukkueista silloin alkuaikoina jäi mieleen tietenkin HC Vapari ja myös imperiumi, joita vastaan oli hauskoja vääntöjä
[/i]


Nostalgiatrippinä lainattakoon tähän hieman toteamuksia Jatkoajan kiekko-ketjusta [3]:

[i]Elikäs populaa mukaan niin katsotaan onko tuosta mihinkään.
-varjo 23.7

Pelailin tuossa äsken ja muodostin huiman klipklap-duon Noose -nimisen pelaajan kanssa, kumpikaan ei vain osannut viimeistellä huikeita kuvioita. Olikohan kyseessä jatkoajan nimimerkki Noose? Jos oli, nii liityhän joukkueeseen, voimme muodostaa pelin tehottomimman hyökkäyskaksikon
-Tpip 23.7

Aika ruma[Tappio, toim. huom]mutta ei se mitään, JÄTKÄT ME NOUSTAAN VIELÄ! Eikös se mene niin että nyt on vasta peruskuntokausi lopuillaan ja herkistelyvaihe alkaa, meinaan että jos me toimitaan samassa tahdissa SM-liigan kanssa? Kun nyt kauden alussa rämmitään niin saadaan koottua keväälle semmonen kuntopohja ettei meitä pysäytä mikään!
-smasa 23.7

Ei luulisi, että tämänkaltainen peli ottaa niin kovasti hermojen päälle, mutta ilmeisesti näin on asian laita. Joku teini kävi avautumaan tänään, kun en osunut kiekkoon, vastustaja otti sen ja kiitti maalilla. Ihme pellejä, mutta toisaalta eihän kaikilta voisi odottaakaan että aivoilla olisi siunattu...

Ensimmäistä maalia odotellessa =D
-vilpertti 24.7

Kai se on Jatkoajan tiimi ainoa paikka, jossa tätä peliä saa pelata rauhassa ilman alituista kitinää. Perustin jopa aiempien ohjeiden mukaan areenan kädettömille koheltajille, mutta lopputuloksen saattoi arvatakin. Eikös tämä vilpertin mainitsema kansanryhmä saavu sinnekin terrorisoimaan ja tilastojaan kohentamaan.
- Hielo 24.7

Pari päivää on tullut BobbyOrrina peruuteltua ja aina on joku räkänokka valistamassa homouden ihmeellisestä maailmasta. Sitä yrittää varmistella näitten virtuoosien kiemuroita ja kun supertähtien 3-1-hyökkäyksen torjuminen epäonnistuu, alkaa anatomian luento
- pp33 25.7[/i]

Lisäksi otan tähän leikkeitä kirjoittamistani ”GM:n päiväkirjasta”-viesteistä, joissa raportoin joukkueen tilannetta ensimmäisten päivien päätteeksi.
Päivä 1:
[i]
Joukkueeseen on tulvinut jäseniä ja sopimusten solmimisessa on mennyt miltei koko päivä. Tulevat NHL:n palkkaneuvottelut pistivät vähän miettimään miten suuria sopimuksia pelaajille, etenkin kokeneemmille ammattilaisille, viitsi antaa.
Koska joukkueen rungon muodostaa kuitenkin taidoiltaan, sanotaanko kohteliaasti vähemmän taidokkaat, pelaajat keskimääräinen palkka jäi siihen lämpimän käden ja kevyen vittuilun välimaastoon.
Muutamalle en ole vielä saanut sopimusta sorvattua, mutta varmaan huomiseen mennessä nämäkin henkilöt saadaan ruotuun

Kuten todettua, joukkue pelasi päivän aikana kokonaista neljä ottelua, jotka kaikki olivat varsin tiukkoja. Tiukkuudesta kertoo se, että joukkueen sisäisen pistepörssin johtoon riittää yksi maali ja jaetulle ykkössijalle pääsee yhdellä syötöllä.
Puolustuskin onnistui kohtalaisesti, neljässä ottelussa päästetyt maalit jäivät hienosti alle 25/ottelu.
Tehtyjä maaleja siis on se yksi Noosen tekemä ja syötön siihen antoi kekekousa.
Maalisuhde 1-85 ei kuitenkaan ole niin paha kuin miltä se näyttää, ainahan voisimme olla ilman maalejakin.[/i]

Viikonloppu sitten sujuikin jo ennalta hyväksikoetun mallin mukaisesti, eli siviiliaskareet saivat jäädä kun kiekkopisteteekooismi iski.
Kiekon hetkellinen huoltotauko saikin joukon jo paniikin partaalle, kunnes palvelu palasi linjoille ja joukkueemme pääsi taas tekemään sitä, mitä se ei vielä silloin osannut kovinkaan hyvin.
Joukkueen koko jatkoi kasvuaan ja pitipä itse Kiekon luojan [b]Joukon[/b] tehdä muutoksia Jatkoajan tarpeitten mukaan ja näin nykyjoukkueetkin voivat kiittää Jatkoaikaa vaihtopenkin koon kasvattamisesta.
Lauantaina alkoi jo näkyä ensimmäisiä merkkejä siitä, että joillekin kiekko oli muodostunut jo ongelmaksi:

[i]Toivottavasti ajavat alas tuon koko palvelun...

Muuten rupeaa perhesuhteet kärsimään kun mä pelaan yöt ja nukun sillon kun muut on hereillä.
-Jokke[/i]

Päivä 2 managerin päiväkirjasta:

[i]Toinenkin päivä vierähti käyntiin ja mikä päivä se olikaan.
Odotukset pelaajavyörystä ylittyivät rutkasti ja rosteri on nyt noin 30 pelaajan vahvuinen.
Haasteita sateli ja otteluita pelattiin, menestyksen jäädessä vähemmän hyväksi. Pelaajien taitotasoissa tapahtui kuitenkin huimia hyppäyksiä ja ei varmaankaan kestä kauaa, kunnes joukkue kykenee saamaan jaloille todellisen voittajajoukkueen.
Sikakatsomon rooli havaittiin tärkeäksi ja joukkueen jäseniä pyydetäänkin saapumaan seuraamaan otteluita sekä oppiakseen, että loukatakseen vastustajia verisesti (hyvän maun rajoissa...virallisen julkilausuman mukaan).[/i]

PR-toiminnasta ansiokkaasti vastannut Noose laati myös pienimuotoisen esittelyn joukkueesta:

[i]Kuten hereillä olevat kiekkoskeneläiset ovat jo huomanneet, on uusi joukkue nimeltä Jatkoaika vallannut kiekkomaailman. Jatkoaika on ehtinyt alle vuorokaudessa pelata jo yli kaksikymmentä ottelua ja tulokset puhuvat puolestaan. Maalisuhde on hieman pakkasen puolella ja voittojakin on muutama enemmän kuin tappioita, mutta silti joukkue on melkoisessa huudossa. Pelkästään lauantai-iltana joukkue sai hylätä haasteita toisensa jälkeen, sillä muutkin ovat huomanneet Jatkoajan vahvuudet. Tässä kohden poiketaankin jo normaalista, sillä yleensähän isketään heikkouksiin.

Jatkoajan suurin vahvuus onkin valtava penkki, jossa alkaa olla pelaajia lähes yhtä paljon kuin Kiekkoliigassa yhteensä. Jatkoajan virallinen aviisi sai GM _varjo_:n kiinni ja kyseli hältä kuulumisia. GM _varjo_ ei näe laajaa varamiehistöä haittana - päinvastoin.

- Materiaalin leveys takaa hyvän ympäristön pelaajien yhteistoiminnalle sekä hyvät mahdollisuudet harjoitusten järjestämiselle. Laaja vaihtopenkki takaa tietysti myös sen, ettei kenellekään pääse väsy tulemaan, _varjo_ visioi.

Suurin epäilyksen varjo leijuu tähtipelaajien yllä, sillä materiaalin leveys tuottaa ylimääräisiä levonhetkiä tähtipelaajille normaalijoukkuetta enemmän. Jatkoajan syöttökuningas ja seuraavan sukupolven Raimo Helminen, kivelä, pitää kuitenkin oluellisen kestäviä taukoja virkistävinä.

- No sehän on meillä Jatkoajassa parasta, että välillä saa hörppiä penkillä ja tietysti kova kannustus kuuluu asiaan. Kolme ukkoa askissa ja kuusi penkillä cheerleadaamassa, siitähän tässä on kysymys, kivelä kertoo silmät kiiluen.

Kovan kysynnän myötä Jatkoaika on kuitenkin joutunut hylkäämään suuren osan haasteistaan, vaikka muutama peli onkin jo ehditty pelata. Joukkue haluaa aikaa hitsautua yhteen ja vasta sen jälkeen alkaa pelata otteluita haasteiden mukaisesti. Tässä tapauksessahan pelejä kertyisi satakunta päivässä. Liiallista otteluruuhkaa halutaan välttää ja samalla antaa pelaajille rauha ylimalkaiselta mediahuomiolta.

Paitsi huikeaan joukkuetaitoon, niin joukkueen peli perustuu myös väsymättömään luisteluun. Vaihtoruljanssi takaa kaikille tuoreet jalat, jonka seurauksena erityisesti kolmansissa erissä Jatkoajan on nähty pyörittävän melkoista rulettia vastustajan maalilla. Tämä ruletti on kuitenkin vielä tähän asti ollut venäläistä, sillä kolmansien erien maalisuhde on murhaava 4-52. Parannusta on kuitenkin odotettavissa, sillä väsymätön kuntoharjoittelu on näillä näppäimillä puremassa hieman normaalia kokeneemman ryhmän jänteisiin. Joukkueen keski-ikä lähentelee ennemmin kahtakymmentäviittä kuin viittätoista, mikä nostaa kiekkoskenessä pystyyn lähes sukupuuttoon kuolleen lajin, lapselliset aikuiset.
(c) Noose 2004[/i]

Ensimmäinen viikko sitten menikin kuin unessa ja suurin osa pelaajista huomasi viettäneensä enemmän aikaa koneen ääressä kuin esim. parempiaan puoliskojaan mielistellen.
29.7 Tapahtui merkittävä tapahtuma, kun Jatkoaika aloitti vastustajajoukkueitten totaalisen tuhoamisen, kun HC Noutajat taipui Jatkoajan käsittelyssä kunnes vastustajien kapteenilta paloi pinna ja hän tuhosi joukkueensa.
Näitä ”Deleted Team:eja” on myöhemmin kertynytkin jo varsinainen kokoelma.
Ohimennen mainittakoon, että ko. joukkueen ”sankari” [b]A.Mogilny[/b] taitaa pelata nykyään kiekkoa jopa Kiekkoliigan [4] organisaation alaisessa joukkueessa, että kehitystäkin on ehkä tapahtunut.

[i]Haastattelija(rapster): Mikä joukkue on jäänyt mieleesi miellyttävimpänä ja urheilullisimpana vastustaja? Entä ikävimpänä?

Tuamas: kyllä HC Noutajat nousee ikimuistoisimmaksi - oikein kyynel vierähtää silmäkulmaan, kun muistelee tuota hienoa hetkeä joukkueemme historiassa. Ikävimpänä muistona pitäisin ehkä mykkä-Darbyn porukkaa
-rapster 30.7[/i]

Kasvaneen koon ja suurten pelimäärien myötä joukkueen hännille ilmestyi pelaajia, jotka kovin tahtoivat joukkueeseen leikkimään tähtipelaajaa rahvaan joukossa.
Lisäksi alkuaikoina tehtiin tiukka kannanotto toisia nimimerkkejä kohtaan ja ”kakkosnikeillään” joukkueeseen pyrkiville joko oikeille tai vain wannabe-staroille annettiin kylmästi pakit.
Tähän väliin onkin hyvä laittaa henkilökuva eräästä Jatkoajan äänekkäimmästä pelaajasta, jonka tinkimätön ja fanaattinen Yö-yhtyeen fanitus on piristänyt joukkuetovereitten päivää.

[b]Costi – Yön voimalla[/b]
[i]
<rapster> noh nih, aloitit kiekonpeluun jo ennen jatkoaikaan liittymistä... miten kuvailisit näitä aikoja, ja toisaalta miten peli ja tunteesi sitä kohtaan ovat muuttuneet jatkoaikaan liittymisen jälkeen?
<Costi^> noh, ennen jatkista kiekossa ei ollut yhtään "suurta", eikä joukkueilla ollut "verivihollisia"(vert. Jatkis vs Futarit). Jatkoaikaa kohtaan olin ensin aika epäileväinen, mutta koska aikaisempi joukkueeni oli juuri hajonnut(koko joukkue oli säälittävä viritys), päätin liittyä Jatkoaikaan. Olin todella positiivisesti yllättynyt, yhteishenki oli uskomattoman hyvä, ilman Jatkoaikaa tuskin enää pelaisin kiekkoa

<rapster> kuka tai mikä tapahtuma on alkuajoilta palanut vahvimmin mielen syövereihin?
<rapster> taikka henkilö, ja miksi
<Costi^> Jatkiksen ekoilta viikoilta, olin jatkiksen harjoitushuoneessa yksin, sitten paikalle tuli jo kiekon lopettanut T_Trooper, ja ensimmäinen kommentti meni kutakuinkin näin "Sähän oot meidän paras pelaaja", tunne oli uskomaton.

<rapster> entäpä sitten kehitys? miten näet jatkoajan menneen eteenpäin/taaksepäin tässä vuoden mittaan?
<Costi^> eteenpäin on menty, ja hyvä joukkuehenki on Jatkoajan ase numero yksi, vaikka tosin nykyään tunnutaan pelaavan lähes poikkeuksetta ennalta heikompia vastustajia vastaan alle tasomme, mutta vahinkoja sattuu.

<rapster> entäs miten itse näet jatkoajan avittaneen hlökohtaista kehitystäsi
<Costi^> mikään ei ole niin motivoivaa, kuin joukkuekavereiden piikittely mokatun avopaikan jälkeen, mutta on todellista kehitystäkin tapahtunut, varjoa lainaten "ennen huono hyökkääjä, nyt huono hyökkääjä ja keskinkertainen puolusta", tämä siis sen jälkeen, kun olin alkanut pelaamaan puolustajana.
<rapster> keitä muita jatkislaisia on jäänyt mieleesi, nyt jo lopettaneita tai vielä jatkavia? mitään erityistä kuittia/kommenttia omille tai muille?
<Costi^> Köntsä! Ollaan uskomaton tutkapari, ja Köntsällä on uskomaton +/- tilasto
[/i]

29.7 Muistetaan myös päivänä, jolloin joukkuehenki materialisoitui ja valtasi [b]Tpipin[/b] ruumiin synnyttäen talkootyön suurhuipentuman, joukkuetilastot. Aluksi Tpip vain keräsi jokaiselta pelaajalta kiekon tarjoamat tilastot, mutta koska tuolloin tilastoihin laskettiin myös joukkueen sisäisissä harjoituspeleissä tehdyt pisteet, niin totesimme tilastot riittämättömiksi. Tilastoporukkamme [b]Nokkis[/b], Tpip, allekirjoittanut, päättikin siis alkaa eritellä ottelutilastot normaaleista pisteistä. Tuolloin Kiekko ei vielä tätä erikseen tehnyt, joten talkoovoimin sitten aloimme kärsivällisesti kerätä jokaisesta ottelusta jokaisen pelaajan jokaisen maalin ja syötön ja täytimme hiljalleen Nokkiksen tilastotietokantaa[5]. Myöhemmässä vaiheessa erityisesti tiikeri kunnostautui tässä valtaisassa urakassa, ne jotka asiaa vähättelevät tuskin tiedostavat sitä että Jatkoaika pelasi aikanaan helpostikin 20 ottelua päivässä.

Viikon jälkeen joukkueen koko alkoikin olla jo vakiintunut ja taitojen karttumisen myötä voittojakin alkoi irrota.
Alkuosion loppukaneettina siis Managerin päiväkirjasta osa III:

[i]Joukkueen taitotasossa on tapahtunut käsittämättömiä muutoksia ja enää Jatkoaika ei ole yleinen naurunaihe ja heittopussi, vaan varteenotettava kilpakumppani keskitason joukkueille ja psykologisen sodankäynnin takia kova vastus jopa liigatason joukkueille.
Materiaalin laajuus kuitenkin on yhä eduksi etenkin keskiyön otteluissa, joissa pelaajien virkeys on koitunut monessa ottelussa eduksi kun vastustajan kapea rinki on väsynyt.

Pistepörssi on nyt pelien osalta valmis ja siitä havaitaan, millaisia huippumotivoituneita yksilöitä joukkue on täynnä. Keskimäärin ottelu kestää aloituksineen ja lopetteluineen 20 minuuttia ja kovimmat jannut ovat pelanneet kuudessa päivässä, parhaat viidessä, 60 ottelua, do the math. [/i]


[size=13][b]Kuherruskuukausi ohi, mitäs sitten?[/b][/size]
[i]JA-cup ja JA-liiga -tosissaan, mutta ei liian vakavasti[/i]

Jatkoaika teki itsensä tunnetuksi suhteellisen nopeasti ja ei ollut kulunut viikkoakaan kun Kiekkoliigan johtohenkilöt osoittivat kiinnostustaan joukkuetta kohtaan. Kiinnostus tosin oli varsin kyseenalaista, kuten [b]D-fencen[/b] viestistä alempana näkyy:

[i]Moi. Olen Kiekkoliigan johtoportaan jäsen ja Tsernobilien puolustaja D-fence. Vastuualueenani on divari ja täten myös divarikarsinta. Halusin vain ilmoittaa, että jos pyritte seuraaviin karsintoihin, jotka todennäköisesti ovat syyskuun puolella niin joitain muutoksia joukkueessa täytyy tulla. Nimittäin tuommoisella volyymilla ette voi osallistua edes karsintoihin. Luultavasti terävänä managerina olet tämän jo itsekin älynnyt, mutta sanon kuitenkin: Karsintoihin mennessä tulisi teillä olla perustettuna joukkue, johon seulotte n. 10 pelimiestä. Loput voivat jatkaa pelailuaan sitten haastepelien puolella. Ja huomioonotettavaa on myös se että Kiekkoliigaan on näillä näkymin tulossa sopimusjärjestelmä. Tätä järjestelmää ei suosi se, että joukkueessa on kasapäin pelureita. Lisäksi sopimusjärjestelmä rajoittaa potkujen ja vaihdosten tekemistä kesken kauden tai ylipäätänsä sinä aikana kun pelaajalla on sopimus voimassa. Joten se hyväksytäänkö teidät karsintoihin riippuu paljon myös siitä minkälaiseen kuosiin saat joukkueesi muokattua. Mutta en usko, että mitään ongelmia tulee asian suhteen. Joten näillä sanoilla tervetuloa yrittämään Kiekkoliigaan!
-D-fence 30.7[/i]

Hupaisinta asiassa oli se, että D-fence ja muu kiekkoliigan johto yritti ensin perustella joukkueen muokkaustarvetta kiekkoliigan säännöillä joukkuekoosta, mutta säännöissä sanottiinkin itse asiassa täysin päinvastaista (ts. rajaton joukkuekoko). Lopulta tiukkojen keskusteluitten jälkeen saatiin puristettua odotettu vastaus, eli se että joukkueen keskimääräinen taso oli vain liian huono kiekkoliigaan. Todellisuudessa ei joukkueen taso huimannut edes kärkipäässä, joten pitää vain ihmetellä kiekkoliigan kiinnostusta viikon vanhaa joukkuetta kohtaan.

Keskustelimme asiasta joukkueen sisällä ja vastaukset olivat aikalailla yksimielisiä, pitäkööt kiekkoliigansa, me pelaamme Jatkoajassa Jatkoajan ehdoin. Elitismi ja pelaajien erottelu ei ollut kenenkään mieleen, joten tarjouksesta kieltäydyttiin kohteliaasti.
Päätöksestä tuli myös myöhempiä koitoksia varten jonkinlainen ennakkotapaus, jossa joukkuehenki ja ”kaikki pelaa”-asenne pistettiin kilpailuhengen edelle.
Mainittakoon toki, että D-fence joutui maistamaan sappeaan useaan otteeseen Jatkoajan toimesta ja on nykyään, enemmän tai vähemmän, hyväksynyt Jatkoajan luonteen ja kuuluukin, halusi sitä tai ei, Jatkoajan pelaajien kaveripiiriin.

Joten onkin asiaankuuluvaa myös kuulla D-fencen näkemys joukkueesta.

[b]D-fence – Varjo on mun suurin idolini[/b]

[i]<rapster> no niin... minkälaisia mielikuvia, jos jotain, sulla on alkuaikojen kohtaamisista jatkoajan ja joukkueen pelaajien kanssa?
<D-fence> Ensimmäiset mielikuvat ovat rökälevoitoista. Jatkoajan kustannuksella oli aina kiva hankkia tehopisteitä ja plussia. Pelaajista alkuajoilta jäi mieleen luonnollisesti varjo, mutta hänen lisäkseen lähinnä vain luistimet sekä kivelä. Muut, silloiset ja nykyiset runkopelaajat, eivät ole piirtyneet aivokalvolleni vasta kuin myöhemmässä vaiheessa.

<rapster> joo, siinä tulikin pari nimeä jo, mutta kumminkin: ainakin ihan alkuaikoina jatkis oli tunnettu vittuilevaisena, mutta rehtinä porukkana (kai?)... onko muistikuvia psyykkauksesta, kenties joku kuittailija tai kuitti jäänyt erityisest mieleen?
<D-fence> Toki jatkiksen vaihtopenkin "heklaukset" muistetaan. Eivät ne minuun mitenkään vaikuttaneet, mutta toivat toki oman lisänsä teurastuksiin. Jatkiksesta paistoi silloin läpi enemmän sellainen "me vastaan teinit"-meininki. Nykyäänhän joukkue on noista ajoista tasoittunut aika lailla, eikä varjokaan jaksa enää samalla lailla pitää metakkaa kuin ennen. Mitään huijaamista en koskaan muista rekisteröineeni Jatkoaikaa vastaan, joten rehdistä pelistä joukkue on jäänyt mieleen.
<D-fence> Luonnollisesti väittelyt varjon kanssa ovat jääneet mieleen, ne olivat kiekon "kultaista aikaa".
<D-fence> todennäköisesti varjo editoi noi mun jutut tähän tyyliin: D-fence:
Varjo...aina...ollut...suurin...idolinani...pidän...häntä.
<D-fence> Varjosta puhuttaessa täytyy aina muistaa, että hän on ollu suurin kusipää. Idolinani en pidä häntä, vaikka tapettaisiin. toi ois se alkuperäinen lause.

<rapster> no mutta, entäpä nyky-jatkoaika sitten... millaisena näet joukkueen kehityskaaren, muutamia pelaajia on karkaillut ainakin ns. periaatteista huolimatta kakkosnikeillä ns. parempiin porukoihin ja toimintakin varmaan jollain lailla muuttunut

<D-fence> Jatkoaika on mielestäni löytänyt sen roolin, joka sille kuuluukiin. Isona organisaationa, jolla ei ole tavoitteita menestymisen suhteen, se on mitä oivallisin kasvattajaseura tuleville kiekkotähdille. Kiekkoliigan sarjoissa pelaa aika liuta hyviä pelaajia, jotka ovat jatkiksesta peräisin. Suurin osa on joukkueidensa runkopelaajia, mutta mahtuupa joukkoon pari tähteäkin. Kasvattajaseurana toimiminen edellyttää tietenkin sitä, että uutta tulee mukaan jatkossakin. Tällä hetkellä vaikuttaisi siltä, että hanat ovat hiukan ehtymässä. Jatkis on joka tapauksessa muuttunut alkuaikojen idealistisesta ryhmittymästä realistisempaan suuntaan. Pidän kakkosnickien tiimiin ottamista ja omien muualle päästämistä terveenä toimintana. Ja jos ei muuta, niin voipa aina dissata jatkista kakkosnickjoukkueeksi. Itse olen erittäin tyytyväinen Jatkoajan ja Kiekkoliigan väliseen yhteistyöhön tuottaa jatkossakin laadukkaita turnauksia ja liigoja "Kiekkiksen" toiminnan rinnalle.

<rapster> ja-cup~junnujen helsinki-cup? :D
<D-fence> vähän siihen suuntaan. "missä tähdet syntyvät"
<D-fence> vai mikä se veikkausliigan lanseeraama slogan olikaan

<rapster> mitä muuten mieltä jatkoajan väreistä... varjohan on tunnetusti innokas montikka-fani?
<D-fence> jos montrealin pelipaidan kuviointia ja väritystä ollaan pyritty matkimaan, en itse sitä ole huomannut. Jatkoajan värit ovat mielestäni harmittomat. En itse asiassa edes muista miltä paidat näyttävät. Jotain lainattua (pelaajat), jotain punaista (pelipaidat) ja jotain uutta (voittaminen)?[/i]


Liigojen mukaantulo kuitenkin nosti esiin kysymyksiä kilpailuhengestä ja [b]vilpertti[/b] esittikin sitten 30.7 ehdotuksen:

[i]Entä jos perustetaan jatkoajan oma liiga?[/i]

Joukkueen iso koko mahdollisti sen, että liiga oli mahdollista perustaa pelkästään omien pelaajien varaan. Ennen liigoja masun organisoimana järjestettiin ensimmäinen Jatkiscup, jossa 3-4-henkiset joukkueet kilpailivat Jatkoajan sisäisestä paremmuudesta. Jatkoajan pelaajat jaettiin pääsääntöisesti arpomalla 8:aan joukkueeseen ja parhaimmillaan Cuppi toikin kiekkoon yhtäaikaisesti yli 30 jatkoaikalaista. Cupin pelit olivat vielä enemmän tai vähemmän hakemista, kun pelitaidoiltaan varsin erilaiset pelaajat säntäilivät kentällä jokaiseen ilmansuuntaan. Säännöissä oli heti alkuun otettu mukaan rangaistuslaukaukset ja muutama ottelupari menikin niihin asti, skandaalimaisilla seurauksillakin...luulitko kivelä tosiaan että Saipan pelaajat ikinä unohtaisivat pysähtymistäsi rangaistuslaukausta vetäessäsi. Todisteitten puuttuessa kuitenkin seuraamuksilta vältyttiin ja pelaaminen palasi pääasiaksi.
Pääasiallinen ilmapiiri oli huomattavan rento ja taidon puute korvattiin kovalla yrittämisellä.
Cupin voiton vei odotetusti Hyden (nykyään tunnetaan myös Pelijengin Artona) johtama joukkue, joka voitti pelinsä varsin suvereeniin tyyliin.

Cupin jälkeen sitten otettiinkin toinen iso askel joukkueen tiellä, kun aloitimme JA-liigan [6] ideoimisen. Liigan suunnittelua helpotti Nokkiksen päihtyneenä annettu lupaus pistää joukkueelle kasaan sivut ja liigalle tilastosysteemit.
Tilastojärjestelmää onkin sittemmin käytetty sellaisenaan jo useamman liigakauden ja Cupin järjestämisessä.
Kun puitteet olivat kasassa voitiin tarkemmin miettiä liigan rakennetta.

Päivien kuluessa oltiin havaittu pientä innon hiipumista pelaajien joukossa, mikä pakotti tekemään liigajoukkueista suhteellisen suuria pelien sujuvuuden takia.
Koska omia pelaajia ei olisi riittänyt kuin kuuteen seitsemään joukkueeseen, päätettiin mukaan kutsua HC Vapari-niminen joukkue, jota vastaan Jatkoaika oli pelannut lukemattomat kerrat tiimipelejä. Vapari oli Jatkoajan tavoin ”yhteisö-joukkue”, kun vapaapaini.com:in keskustelijat olivat aikanaan päättäneet perustaa oman joukkueensa ja sen pelaajista sitten tulikin myöhemmin vakiovieraita Jatkoajan liigoihin ja turnauksiin.
Ensimmäisten otteluitten jälkeen tosin Vaparien mielipiteet olivat hieman kyseenalaisia.

[i]<Mauska> Jatkoaika on ihan rupusakki[/i]

Joukkueita ei tällä kertaa arvottu täysin satunnaisesti, vaan pelaajat sijoitettiin koreihin taitojensa mukaan, jolloin joukkueista saatiin jollain tavalla tasaväkiset.
Lopulta joukkueita syntyi 8 sisältäen Vaparit ja sarjajärjestelmäksi päätettiin ihan normaali kaksinkertainen runkosarja ja pudotuspelit neljälle joukkueelle. Suurin ero Kiekkoliigan meininkiin tehtiin katsomokulttuurin saralla, kun katsomoissa hiljaa istumisen sijaan sallittiin katsomon kovaääninen kannustus ja pelaajien pilkkaus. Ulkopuoliset katsojat välillä hieman ihmettelivätkin tätä käytäntöä. Kiekkoliigan alaisissa sarjoissa herkkähipiäisten teini-idolien herkkien mielien suojaksi kaikki kommentit yleisesti koko huoneelle olivat tiukassa kontrollissa.
Ja-liigassa jokainen pelaaja joutui heti alusta alkaen valtaisan henkisen paineen alle ja erityisesti tähtipelaajien hermoja koeteltiin lukuisilla pilkkahuudoilla. Koska suurin osa faneista oli kuitenkin tottunut vastaavaan meininkiin oikeissa kiekkokatsomoissa (pl. Jokerien ja Bluesin fanit) niin mekkaloinnille oli yleinen hyväksyntä.

Elokuun alkupuolella liiga alkoikin mallikkaasti ja pelejä pelattiin suurella innolla, jopa niinkin suurella että joukkueen ensimmäiset sisäiset ristiriidat nousivat katsomon hiljaisista mutinoista parrasvaloihin.
Ristiriitojen pääsyynä oli allekirjoittaneen yritys pitää joukkueitten pelimäärät suunnilleen samoissa, ettei syntyisi tilanteita joissa joku joukkue (jollain tietyllä kokoonpanolla) olisi pelannut lähes kaikki runkosarjan pelinsä siinä missä toisilla olisi vasta muutama pelattuna. Luultavasti kuitenkaan tämä ei ollut varsinainen syy eräitten pelaajien vastarintaan, vaan kenties taustalla oli suurempiakin erimielisyyksiä joukkueen ”johtamistavoista”.
Riita päättyi käytännössä muutaman pelaajan lopettamiseen ja liiga sekä Jatkoaika joukkueena porskuttivat menemään, seuraavaan ongelmaan asti.

Kun liigan ensimmäistä kautta oli pelattu hieman yli puolenvälin, havaittiin entistä suurempaa pelaajakatoa, kun kenties kesälomien loppumisen myötä muut kiireet alkoivat painaa päälle ja kiekko sai väistyä. Pelaajakato haittasi pahasti juuri tiettyjä joukkueita ja kun käytännössä jokainen aktiivinen pelaaja oli sidottu joukkueisiinsa, olivat käytettävät keinot vähissä. Oliko kyse syystä vai seurauksesta, mutta pahiten pelaajapulasta kärsineet joukkueet olivat myös niitä, joitten pudotuspelipaikka alkoi olla suhteellisen kaukana, joten otteluita päädyttiin ratkomaan jopa yksi vastaan yksi-pelitavalla.

Pudotuspeleihin päätyi siis neljä joukkuetta, joista merkittävimpinä runkosarjan voittanut HC Vapari ja Hyden luotsaama Blues.
Pudotuspeleissä pelattiinkin tiukkoja sarjoja, jotka ratkesivat vastan viidensissä peleissä suuryllätyksenä Tapparan voittoon ennakkosuosikko Vapareista, sekä Bluesin voittoon Ilveksestä. Ilveksen ”aviopari” [b]Poljagor[/b] ja [b]Sundance[/b] eivät saaneet Hydeä kuriin, vaikka alussa sarja näyttikin menevän Ilvekselle. S&P kuitenkin jatkoivat onnellista yhteiseloaan myöhempinä kausina.

Finaalit olivatkin sitten tylsähköä kiekkoa, jossa teknisesti ylivertainen Hyde pyöritti Tapparan solmuun ja Blues vei sarjan suoraan 3-0.
Ensimmäinen Ja-liigan kausi päättyi kuitenkin pudotuspelien osalta hyvin ja selväksi kävikin, että pudotuspelit ovat liigan suola, siinä missä runkosarja edusti enemmän tai vähemmän vain sekalaisten joukkueitten hitsautumista yhteen.

Ensimmäisen kauden aikana myös Jatkoajan joukkueessa tapahtui valtaisa harppaus taidoissa ja kovat joukkueet alkoivat ottaa kirveleviä tappioita Jatkoaikaa vastaan pelatuissa peleissä, erityisesti FC MalPon [b]Ozora[/b] tuntuu yhä muistelevan erästä peliä ja erästä maalia. Kiekkomaailmalle alkoi käydä selväksi, että Jatkoaika oli joukkue jolle ei enää pystynytkään naureskelemaan ja ottamaan kivat tehot murskajaisissa.

Tässä vaiheessa elettiin jo myöhäissyksyä ja kiekon pariin oli ilmestynyt kenties Jatkoajan positiivisen esimerkin innoittamina muitakin ”keskustelupalsta-joukkueita”, joista etenkin Pelit Onlinen ja Imperiumin joukkueet tulivat Jatkoajalle tutuksi.
Mainittakoon myös, että [b]Jokke35[/b] taisi tehdä ensimmäisen lopullisen lopettamisensa joskus tällöin.
Pelaajarintamalla tapahtui myös muutoksia ”kakkosnikkisäännön” suhteen ja pelaajille annettiin oikeuksia pelata toisella nimimerkillä toisissa joukkueissa, yleisesti lähinnä kiekkoliigamenestyksen perässä.
Tätä kautta Jatkoaika loi myös tiukat suhteet Pelijengiin ja sen pelaajiin.
Joukkueen koko oli vakiintunut n. 50 pelaajan tienoille ja tässä vaiheessa joukkueeseen otettiin myös ensimmäinen kakkosnikillään Jatkoaikaan tuleva pelaaja, kun Narrilauman pitkäaikainen ”Jatkiksen tappaja” darby siirtyi joukkueemme vahvistukseksi.
Perussäännöistä ei silti tingitty ja jatkoaikalaisuus pysyi vaatimuksena myös HC Vaparien pelaajille, jotka tahtoivat joukkueeseen pelailemaan. Vaikka keskustelua asiasta on myöhemmin käyty joukkueen sisällä, suurin osa joukkueen aktiivisista pelaajista hyväksyy keskustelupalstaltakin tuttujen pelaajien ottamisen joukkueeseen. Niin kauan kuin enemmistön mielipide on asialle suotuisa, myös Jatkoajan politiikka noudattaa enemmistön linjaa.

Kuten todettua, joukkueen keski-ikä oli varsin korkea, mutta ei ainutlaatuisen korkea. Ainutlaatuisesti joukkueen teki yli 25-vuotiaitten määrä ja sitä kautta pääsemmekin seuraavaan haastatteluosioon, joka kulkee osuvasti nimellä:

[b]Kiekko ja vanhemmuus[/b]
Haastateltavina joukkueen vanhempaa kaartia edustavat Pvaara ja Peltomaa, jotka ovat onnistuneet yhdistämään kiekonpelaamisen ja perhe-elämän varsin mallikkaasti, kuten haastattelusta näkyy.

[i]<rapster> joop, no mutta kertokaas jannut mitä mielikuvia kiekon alusta teillä on?
<rapster> onko jäänyt jotain tiettyä hetkeä, tyyppiä, kuittia mieleen?

<Peltomaa> Se ainakin, että joka päivä joku tiimi ihmetteli, kuinka paljon me on kehitytty
<PVaara> Ainoona jäi mieleen alkuajoista rökäletappiot ja noobin huutelut publalla
<PVaara> ja Hyde
<Peltomaa> juu aluks hävittiin kaikille, mutta sitten ruvettiin nopeesti voittaan ja kaikki kehui meidän kehitystä
<Peltomaa> Hyde ja BobbyOrr oli kovia pelaajia
<rapster> miten se vaikutti motivaatioon että hävittiin koko ajan?
<Peltomaa> Ei mitenkään... =)
<Peltomaa> Se toki ärsytti, kun se ukko ei tehnyt niin kuin halusi sen tekevän. Ei se kyllä vieläkään tee.
<Peltomaa> Mulla kesti varmaan puoli vuotta oppia tekemään maali

<rapster> no niin... muutamalla pelaajalla ainakin kiekonpeluu aiheutti vaikeuksia kotona asti... entäs miten kuvailisitte omaa elämä-kiekko -suhdettanne? ainakin monella ja varsinkin alussa meni aika reippaasti kaljaa ja monta yötä monitorin äärellä...
<Peltomaa> nooh... sanotaan nyt vaikka niin, että emäntä ei kuulu kiekko-faneihin
<Peltomaa> Sitä vituttaa aika huolella, kun mä istun tässä kaikki illatr
<PVaara> Meillä emäntä ei vihaa kuin kiekko.tk:ta.Kuulemma kun pelaan niin mulle on turha yrittää puhua.
<Peltomaa> Välillä on vaikeeta, kun pitäis kesken pelin lähteä esim. pyyhkimään pyllyä, antamaan maitoa tai korjaamaan Lego-taloa...
<Peltomaa> En tietenkään lähde
<PVaara> Meillä lapset tsiigailee peliä ja hurraa jos faija joskus saa byyrin tehdyksi
<Peltomaa> Kyllä meilläkin toi vanhempi joskus kattelee, mutta se hermostuu, jos en koko ajan selitä sille, missä mä meen ja mitä nyt tapahtuu

<rapster> oukei... mutta miten on peluunne muuttunut tässä vuoden saatossa?
<PVaara> Alun 12h päivässä peluiden jälkeen muuttunut aikas paljon. Nykyään ei ole enää "SE" vaan jos ei muuta tekemistä ole niin tullaan tuhooomaan joukkueen menestysmahdollisuudet
<Peltomaa> No alussa olin ainoita Jatkiksen porukasta, jotka oli kokeillu tätä joskus aiemminkin, eli pääsin vähän pätemään kun tiesin joitakin asioita. Sitten olin jonkin aikaa pelaamatta, ja kun tulin takaisin, kaikki oli menneet taidoissa valovuoden mun edelle. Sitten vaan roikuin mukana, eikä tapahtunu oikeastaan minkäänlaista kehitystä. Silloin keräsin surullisenkuuluisan miinussaldonikin. Sitten sloin höylätä publaa ja ostin harkkahuoneen (koska varjo vittuili maalintekotaidosta), ja pikku hiljaa otin Jatkiksen keskitason kiinni.
<Peltomaa> tähän käyttämäni aika on muuttunut siten, että pelaan aina vaan enemmän ja enemmän...

<rapster> niin... lapset perustavat tonne foorumeille topicceja, joissa varoitellaan toisia lapsukaisia kiekon addiktoivista vaaroista, onpa ja:n jengissäkin näkynyt lopettamisia - jotkut jopa moneen kertaan... onko käynyt mielessä?

<Peltomaa> Ei.
<rapster> tänhän on kuitenkin _pakko_ vaikuttaa jollain lailla muuhun elämään - lähinnä vähentää sitä :)
<PVaara> Juu ja ei :)
<Peltomaa> En mä tätä pelais, jos ei tää olis kivaa, ja mulla on sellainen elämäntapa, että yritän tehdä mahdollisimman paljon kivoja asioita.
<Peltomaa> Esim. mahdollisimman vähän töitä...
<PVaara> Sanoin emännälle jossain vaiheessa, että tää on taas näitä joita jaksaa max viikon. Erehdyin
<Peltomaa> Mä en ole pelannut tietokoneella vuoteen mitään muuta kuin tätä ja kerran aapeli.comin räsypokkaa.
<Peltomaa> manageripelitkin on jääny
<PVaara> No, mullakin on kymmeniä pelejä odottamassa installointia, ei vaan riitä aika.
<PVaara> KYLLÄ tämä peli on saanut minut koukkuun


<rapster> mitenkäs näette jatkoajan joukkueen kehityksen liigoineen kaikkineen? muutoksia on tullut myös muutaman kakkosnikin myötä ja onhan tossa alettu jotenkin järjestäytymään jossain vaiheessa muillakin tavoilla alkuajoista
<rapster> ...aika tylyn laaja kysymys kyllä kieltämättä, mutta jos vaikka lähestyis sitä kautta että mihin, hyvään vai huonoon suuntaan, ollaan menty?
<Peltomaa> Mä oon aina periaatteessa vastustanut kakkosnikkejä - sekä ulkopuolisten liittymistä meille että meidän pelaajien menemistä kakkosillaan muualle. Mutta ymmärrän ja hyväksyn sen kyllä. Ja onhan jonkun Janeckyn kanssa aika hieno pelata.

<PVaara> Liiga ihan jees, kunhan pelejä olis ollut vaan vähän tiheemmin. Kakkosnikeistä en sano mitään, omistan itsekkin yhden
<PVaara> Kyllä se vaan sotii Jatkiksen periaatteita vastaan, että otetaan ulkopuolisia?[Toim.Huom. Jatkoajan joukkueeseen ei vieläkään ole otettu ketään, jolla ei olisi nimimerkkiä Jatkoajan keskustelupalstalla]
<Peltomaa> Tykkään kaikista liigoista ja cupeista - ja oon muuten ollut 3 tai 4 kertaa voittajajengissä ja onnistunut tärkeissä peleissä aina hyvin =)
<Peltomaa> Se mua aina harmittaa, kun tulee jotain säälittäviä ja lapsellisia riitoja jatkislaisten välillä, ja joku sitten jättää sen takia porukan tms.
<Peltomaa> Ei vaan jaksa käsittää, kuinka joku voi ottaa tämmösen niin tosissaan - saatika sitten loukkaantua jostain kiekko.tk-vittuilusta
<PVaara> Kyllähän ikähaarukka on semmonen, että konfliktit ovat pakollisia jossain vaiheessa

<_varjo_> mutta ehkä asiaan? eli liigan muutos, peltsihän [Peltomaa] otti aikanaan esille sen että liiga pitäisi pitää jatkoajan sisäisenä, onko mielipide yhä sama vai onko näkemys muuttunut (realiteettien?) myötä?
<Peltomaa> Liiga voi ihan hyvin jatkaa nykyisellään, mutta semmoinen - ehkä yhden vrk:n sisällä käytävä - turnaus, johon otettais vain jatkislaisia, olis hieno
<PVaara> Kyllähän alussa oli yhteishenki tosi hyvä, jos joku osas jonkun tsydeemin se opetti sen muille.
<rapster> jep, mäkin muistan kun ftb opetteli sen maalin edestä luistelusta vedon takanurkkaan ja sitä yritettiin hakata perässä
<Peltomaa> Silloin oli läpiajoissa monella vakiona "PVaaran kikka".
<PVaara> Kyllä muistaakseni joku jatkislainen opetti sen minullekkin

<rapster> tosta tulikin mieleen parhaat hetket... mitä muistoja nousee esiin vuoden ajalta toistaiseksi?
<Peltomaa> No se ehdottomasti, kun vedot rupes meneen maaliin. Ekaks opin suoraan syötöstä -vedon, sitten jäätä pitkin takakulmaan ja sitten mistä päin kenttää tahansa liikesuunnan vastaiseen kulmaan
<PVaara> Varmaankin just se alkuaika, en kuullut varmaan moneen kuukauteen keneltäkään mitään poikkipuolista muita vastaan. Kyllähän juuri se lisäsi intoa itsellekkin kun oppi edes jotemkuten tekemään jotain hyödyllistä
<PVaara> Hauskuus oli kaikilla pinnalla silloin alkuaikoina, ei otettu paljon stressiä vaikka hävittiin 20-0


<PVaara> Kyllähän monta kaljaa on tullut otettua pelien lomassa, mutta monta on kyllä jäänyt ottamattakin tämän pelin vuoksi
<Peltomaa> Mun tarttee kyllä sanoa, että yhtäkään kaljaa en oo jättänyt kiekko.tk:n takia juomatta.
<PVaara> Ai, mä oon säästänyt satoja euroja
<PVaara> himassa tulee tissuteltua kaljaa, pelien ollessa kiihkeimillään ei edes tajua hakea uutta
<Peltomaa> En mäkään itte hae - mä käsken muijan tai pojan hakea =)

<rapster> jaap, kait tää haastattelu alkaa oleen tässä mutta jos vielä kysyisin että millasena näette jatkoajan tulevaisuuden? mitä pitää tehdä jatkuvuuden takaamiseksi ja sitten mikä/mitkä on joukkueen ja toisaalta hlökohtaisen kiinnostuksen kannalta uhkakuvat?

<Peltomaa> Jatkoajan tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta, jos mittarina pidetään porukan kesäistä aktiivisuutta. Vaan kaipa se taas nousee syksyn tullen.
<Peltomaa> Jatkuvuuden takaamiseksi pitää järjestää se Jatkiksen inside-turnaus
<Peltomaa> Oma kiinnostukseni loppuu ehkä sitten, kun en enää opi mitään uutta[/i]


[size=13][b]Tason nousu ja kansainvälistyminen[/b][/size]

Lokakuu aloitettiinkin sitten Ja-liigan toisella kaudella ja mukana oli alussa peräti 9 joukkuetta, kun em. Pelit Online toi mukaan 3 joukkuettaan ja Pelijengi, Artolla ja Bonkilla vähennettynä, yhden.
Vaparin pelaajat sulautettiin Jatkoajan pelaajamassaan ja heidät arvottiin muitten mukana aluksi neljään jatkoaikalaisjoukkueeseen, mutta pelaajamäärän kasvettua päätettiin tehdä vielä viides laajennusjoukkue.
Liigan oltiin myös ensimmäistä kertaa otettu todellisia vahvistuksia, kun [b]M.Bartek[/b] pitkällisten pyytelyjen jälkeen hyväksyttiin mukaan liigaan arvottavaksi yhteen Jatkoajan joukkueeseen. Joukkueet kasattiin tuttuun tapaan sijoittamalla pelaajat koreihin ja sitten arpomalla, tässä vaiheessa arpa osoitti kohtalokkuutensa allekirjoittaneen ja rapsterin päätyessä taas samaan joukkueeseen, tämä yhdistelmä jäikin sitten voimaan myös tulevia kausia ajatellen.

Vaikka 4 vastaan 4-pelimuoto teki jo tuloaan kiekossa, niin pelaajat ei vielä siinä vaiheessa kovin ahdasta 4vs.4:ää suosineet, joten liigakin päätettiin pelata tuttuun tapaan 3vs.3:lla. Joukkueitten nimissä päätettiin nyt siirtyä rapakon taakse ja tutut NHL-joukkueet viilettivätkin sitten liigaotteluissa.

Liigan toisella kaudella taso alkoi olla jo varsin kova ja organisaation sekä ulkoisten puitteitten puolesta liiga edusti täysin tasaväkistä kilpailijaa Kiekkoliigan alaisille sarjoille ja näin jälkikäteen voitaneen todeta että tuleva mestarijoukkue olisi luultavasti menestynyt kevyesti myös Kiekkoliigassa (vai miltä nimet Turo, Bonk, Cassidy ja fode kuulostavat…jatkoaikalaisittain tiikeri, Bliz, Sundance ja Zherdev).

Pelit Online toi kehiin lähes koko joukkueen, mutta joukkueet eivät olleet aivan niin tasapainotettuja kuin Jatkoajan joukkueet. Lisäksi Pelit oli vielä tuossa vaiheessa tuore joukkue ja ei ollut vielä ehtinyt kokea aktiivisuuden dramaattista laskua ensihuuman haihtuessa.

Kuten totuttua, otteluita pelattiin alussa innostuneesti ja tasoerot pysyivät riittävän pieninä. Tämä ei kuitenkaan kestänyt kauaa, vaan muutaman keskinäisen pelin jälkeen Pelitien porukoissa alettiin havaita ongelmia. Viikkoja kului ja Pelit Onlinen joukkueista vain ennakkosuosikki Colorado pelasi odotettuun tahtiin, kahden muun joukkueen pysyessä passiivisina.

Pienen patistelun jälkeen havaittiin, että Pelitien riveihin oli iskenyt ehkä odotettukin pelaajakato ja iso osa kahden passiivisemman joukkueen pelaajista oli lopettanut kiekon pelaamisen. Jottei asiat muuttuisi liian helpoiksi, tapahtui itse Pelit Onlinen sisällä vielä hajaannusta kun ”hyvät pelaajat” päättivät perustaa oman joukkueensa joka hankaloitti entisestään pelien koordinointia Pelitien pelaajien suuntaan.
Lopulta päätettiin sulkea kaksi Pelitien joukkuetta liigasta ja liigaa jatkettiin seitsemällä joukkueella, kuuden parhaan päästessä pudotuspeleihin. Vaikka ”säälipleijarit” voivat kuulostaa hieman epäkilpailulliselta, niin viime kaudella jokaiselle oli jäänyt mieleen pudotuspelien loistava tunnelma, eikä kukaan tahtonut olla jättämässä omaa joukkuettaan pudotuspelien ulkopuolelle.
Täsmennyksenä todettakoon, että oma joukkueeni (Montreal, kuten olettaa saattoi) oli menossa pudotuspeleihin joka tapauksessa joten en (tällä kertaa) joutunut ajamaan oman joukkueeni etua.

Pistepörssin kärjessä viihtyi tuttuja pelaajia ja tässä vaiheessa alkoi olla jo selvää ketkä olivat liigan tähtipelaajia.

Pudotuspeleissä päädyttiin antamaan runkosarjan kahdelle parhaalle lepoaikaa muitten selvitellessä välieräpaikkoja.
Tuttuun tapaan pudotuspelit olivat yllätyksiä täynnä kun kuudenneksi runkosarjassa päätynyt New York Rangers kukisti tiukan sarjan päätteeksi Montrealin, kun taas Boston moppasi jäätä Pelitien ylpeydellä Coloradolla.

Välierissä yllätykset jatkuivat, kun Boston jatkoi voittokulkuaan tiputtamalla M.Bartekin johtaman Toronton. Toisessa parissa Pelijengin Chicago otti helpon voiton väsyneestä Rangersista.

Finaaleissa Boston jatkoi uskomatonta menoaan ja vei voitot suoraan kolmessa ottelussa jättäen [b]Miikan[/b] ja [b]ryanin[/b] haukkomaan henkeään vielä siinä vaiheessa nimettömien jatkoaikalaispelaajien myllyttäessä peliä jatkuvasti Chicagon päädyssä. Bliz vei odotetusti pudotuspelien pistepörssin voiton, mutta sarjan todelliseksi sankariksi nousi Espoon ylpeys [b]Köntsä[/b], jonka tahtomaali kolmannen ottelun jatkoajalla ratkaisi mestaruuden Bostonille.

Pudotuspelien yhteydessä tapahtui myös joukkueen oman irc-kanavan perustaminen [7].

Liigan päätyttyä olikin aika taas miettiä liigan tulevaisuutta ja tällä kertaa esiin nousi keskustelua palaamisesta juurille, eli vain jatkoajan sisäiseen liigaan. Tosielämän realiteetit kuitenkin pakottivat jättämään tällaiset toiveet taka-alalle ja aika onkin osoittanut, että päätös siirtyä laajempiin ympyröihin luultavasti takasi liigan jatkuvuuden.
Tärkeintä kuitenkin oli taas jatkoajan hengessä se, että ehdotuksia esitettiin ja niitä pohdittiin avoimesti joukkueen sisällä.

Lokakuusssa tapahtui myös huomaamatta Jatkoajan joukkueen kannalta tärkeä tapahtuma, kun Futismaailman [8] keskustelijat perustivat oman joukkueensa.
Alkuun Futismaailma oli hyvinkin paljolti alku-Jatkoajan tilanteessa häviten kaikille ja paljon, mutta Futismaailmaa piti koossa samanlainen rento yhteishenki kuin Jatkoajalla. Osittain tämän ja hyvin asiallisen porukan takia Jatkoajan ja futarien tiety lähentyivätkin ajan kuluessa ja osallistuimmepa myös heidän järjestämäänsä turnaukseen, luonnollisesti voitokkaasti.
Futismaailmasta kehittyikin lopulta Se kilpakumppani Jatkoajalle henkilöristiriidoista kärsivän Imperiumin tai pelaajansa jonnekin hukanneen Pelit Onlinen sijasta.

Jatkoaika alkoi näihin aikoihin jo levittää lonkeroitaan muihin joukkueisiin kasvattipelaajien siirtyessä toisten nimimerkkiensä turvin kokeilemaan siipiään kovissa joukkueissa.
Haastepelit sujuivat välillä loistavasti ja tuloksena ensimmäinen nousu kiekon ranking-listan Top-20 joukkoon. Jatkoajan tavaramerkkinä kuitenkin pysyi vuoristoratamaisuus peleissä ja hetken päästä sitä taas viiletettiinkin Top-1000:ssa.
Marraskuun loppupuolella päätettiin lopettaa ottelutilastojen tallentaminen [5], koska hommaa teki loppuvaiheessa pääasiassa tiikeri yksin allekirjoittaneen auttaessa silloin tällöin. Tilastoja kuitenkin ehdittiin kerätä pitkälti yli tuhannelta ottelulta ja valtava projekti lopetettiin suhteellisen huojentuneena.

Liigan pudotuspelien ja futarien turnauksen pyöriessä taustalla Jatkoaika ei kuitenkaan jäänyt vain odottelemaan, vaan uuden JatkisCupin suunnittelu oli jo meneillään. Pienen nimienkeruun jälkeen päästiinkin asiaan ja joukkueita arpomaan, erona liiga-arvontoihin Cupissa arvonnat ovat täysin sattumanvaraiset eikä tasopainotuksia tehdä.
Cuppiin otettiin mukaan useita ulkopuolisia ja joukkueista muodostuikin varsin mielenkiintoisia yhdistelmiä.

Kuten tavallista, yllätyksiltä, ellei jopa jymy-yllätyksiltä ei vältytty ja hyvinkin nimekkäät joukkueet tippuivat heti alkukierroksilla turnauksesta. Lopulta voiton veikin toki nimekäs, mutta pääasiassa hyvin yhteen pelaava Mostovik Kurgan. Nimethän joukkueille otettiin tällä erää Venäjän Superliigasta.

Joulukuussa aloitettiin myös ns. Mustan listan täyttäminen joukkueista ja pelaajista, jotka olivat onnistuneet teoillaan hämmästyttämään pahojenkin teiniangstikohtausten karaisemat pelaajamme. Saavutuksiin kuului mm. oman joukkueen tuhoaminen kesken pelin, huonosti pelaavien pelaajien potkiminen joukkueesta kesken pelin tai sitten ihan vain alatyylinen kielenkäyttö ja yleinen peeloilu.
Listan avulla olikin helppo vältellä listalla olevien joukkueitten haastamista tai heidän haasteisiinsa suostumista.
N.1,5 kuukautta listan aloittamisen jälkeen tein pientä seurantatutkimusta kyseisistä joukkueista ja pelaajista selvittääkseni ko. joukkueitten sen hetkistä tilaa.
Tulokset olivat varsin odotetunlaiset, 80% listan joukkueista oli kadonnut kiekosta. Jatkoaika heittääkin tervehdyksen [b]S.Torkin[/b] suuntaan.

Joukkueen jatkon kannalta seuraava ratkaiseva vaihe olikin päättää mitä kohisten nousseella pelillisellä tasolla tehtäisiin. Keskustelut Kiekkoliigan johdon kanssa olivat päättyneet positiiviseen sävyyn ja iso rosterikaan ei enää tuntunut olevan este divarikarsintoihin hakemiselle. Divarikarsinnoista muodostuikin seuraava debatin kohde. Kilpailuhenki eli monen sisällä voimakkaana ja haastepeleissä oli tullut selväksi, että tahtoessaan Jatkoaika pystyi haastamaan liigajoukkueita.

Fakta kuitenkin oli, että ilman pelikokoonpanojen ”valitsemista” ei menestystä voitaisi odottaa ja toisaalta häviämään kukaan ei mielellään olisi lähtenyt.
Skandaalimaisena paljastuksena todettakoon, että Jatkoajan pääsy karsintoihin oli vain muodollista hakemusta vaille varma.
Keskusteluissa joukkueen kesken kuitenkin taas kerran todettiin, että vaikka voittaminen ja kovat pelit voisivat olla hauska juttu, niin sen takia ei pelaajia alettaisi erottelemaan. Divarikarsinnoista kieltäydyttiin kauniisti ja samalla tehtiin jonkin suuntainen periaatepäätös siitä, ettei Jatkoaika tulisi niihin osallistumaan myöhemminkään.
Osa pelaajista pelasikin jo toisissa joukkueissa ja karsintojen hylkäämisen myötä tehtiin myös yleisesti sallituksi pelata toisissa joukkueissa menestyksen tai jonkin muun asian perässä. Tämä päätös onkin tähän päivään mennessä johtanut siihen, että Jatkoaika on tuottanut Kiekkoliigan alaisiin sarjoihin tukun kivenkovia pelaajia, olkoonkin että jostain syystä lähinnä puolustajia.

[i]Kaikki kiteytyy yhteen asiaan. Jatkis on sinettiseura ja motto on
"Kaikki pelaa"
- limini 20.12[/i]

[size=13][b]SuperCup ja matka tähtiin[/b][/size]

Divarikarsinnoista jättäytyminen jätti kuitenkin osan pelaajista tyytymättömiksi kovien pelien puutteeseen ja toisaalta Jatkoajan tason osoittamiseen kiekkoympyröille. Pelaavan kokoonpanon vaihtelut olivat aikaansaaneet sen, että riippuen paljolti miehistöstä, Jatkoaika saattoi voittaa kenet tahansa tai sitten hävitä 10-0.

Joulukuun loppupuolella allekirjoittanut sitten esittikin idean Jatkoajan omasta kutsuturnauksesta, jonne kutsuttaisiin kovia liiga- ja divarijoukkueita sekä muutama puulaakijoukkue, jotka tosin myöhemmässä vaiheessa kaikki nousivat divariin ja jopa liigaan asti.
Kiekkoliigan ympyröissä esiintyi tuolloin voimakasta debattia sen suhteen, että itse asiassa kiekkodivari olisi tasoltaan Kiekon ykkösliiga. Tämän testaamiseksi idea olikin kutsua joukkueita eri sarjatasoilta ja pistää heidät pelaamaan toisiaan vastaan. Jälkihuomautuksena todettakoon, että samaa arvuuttelua tunnutaan harrastavan yhä ja lieneekö siinä taas syynä se, että vertailujen tekijä pelaa itse divarissa.

Jotta suuremmilta kieltäytymisiltä vältyttäisiin, valittiin ensimmäisen SuperCupin[9] joukkueet paljolti jatkissiteitten perusteella, mutta luonnollisesti jokaisen sarjatason mestarit piti saada mukaan. Tietenkin leikissä olisi mukana myös Jatkoaika, pelikokoonpanolla jota oli tarkoitus painottaa Ja-liigassa esitettyjen toimitsijatöiden perusteella. Koska iso osa toimitsijahommia tehneistä oli myös aktiivisia pelaajia, oli aloittava kokoonpano järjestään kovatasoinen.

Jokainen kutsuttu joukkue hyväksyikin kutsun ja julkistettuamme turnauksen 23.12, esiintyikin huomattavan paljon keskustelua valinnoista ja halukkaita joukkueita ilmaantui useampiakin.
Ennen turnauksen alkua Pelijengi päätti vetäytyä leikistä luottopakki Turon päättäessä/joutuessaan pelata Jatkoajan riveissä ja Bonkin siirtyessä armeijan harmaisiin. Armeija verotti myös Narrilaumaa vieden joukkueen senhetkisen ykköshyökkääjän ja Jatkoajalle hyvin tutun darbyn mukanaan.

Ennen turnauksen aloittamista oli kuitenkin aika hiljentyä joulun viettoon ja uusi vuosikin meni siinä samalla juhliessa. Lomailun jälkeen olikin aika aloittaa tosipelit. Turnausta varten Nokkis jatkoi tilastojärjestelmänsä pyyteetöntä kehitystä ja jo JatkisCupissa testattu otteluitten liveseuranta-mahdollisuus saatiin toimimaan moitteetta.
4 vs. 4 –pelimuodon yleistyttyä turnaus päätettiin pelata kyseisellä pelimuodolla ja turnaus toimi testiareenana myös Kiekkoliigan seuraavia kausia varten.

Koska itse turnaus on dokumentoitu varsin hyvin Kiekkoliigan foorumeilla sekä Ja-liigan sivuilla, otan tähän vain parhaita paloja otteluraporteista ja oheistoiminnasta. Koska Jatkoajan ottelut menivät omalta osaltani aika hektisesti peliin keskittyen, en aio tässä suuremmin käsitellä pelejä vaan keskityn turnauksen kannalta tärkeämpään puoleen, eli muitten 7 joukkueen peleihin.Ennen turnausta suurimmaksi jännityksenaiheeksi nousikin kiekon hypetetyimmän joukkueen Veljekset Mysiinien ja hallitsevan kiekkoliigan mestarin Löysät Boys:ien keskinäinen paremmuus. Ottelu päättyikin pienten alkusekaannusten jälkeen Mysiinien voittoon, mutta edes Kiekkoliigan mestarin voittaminen ei Mysiineitä lopulta vienyt jatkoon.
Henkilökohtaisia jännitteitä, joskin huumorimielessä, viriteltiin myös Takapenkin Tyttöjä silloin edustaneen D-fencen ja allekirjoittaneen välille.

Lohkojaoista valiteltiin, mutta:

[i]Jo ennen pelien alkua esiintyi voimakasta kritiikkiä lohkojakojen takia, nyt jälkikäteen kenties aiheellistakin, mutta yhä tahtoisin huomauttaa, että jaot olivat sinänsä täysin tasapuoliset.
Molemmissa lohkoissa oli yksi liigajoukkue, yksi divarijoukkue (no TT ja Mysiinit nousivat liigaan ennen Cupin alkua) ja sitten joukkueita puulaakista. Sille, että FHR ja Narrilauma nähtiin ennalta Löysiä ja Malpoa heikompina nyt ei voi mitään, arpa kohtalon on aina arvaamaton
-varjo


Huolimatta Mysiinipelaajien huolettomasta vakuuttelusta "ei tällä cupilla nyt niin väliä ole" selkeä jännitys jatkopaikan puolesta silti oli ilmassa lukuisina kyselyinä siitä, miten sarjataulukon sijoitukset ratkeavat. Löysät Boys- Zambolaatio-peli oli myös Löysille näytön paikka, kun maineikas liigan pistepörssissäkin menestynyt hyökkääjäduo Sekka-Herkula oli saanut toistaiseksi tehtyä vain yhden maalin ja FHR:n takerrellessa Kiekkoliigan maine oli vaakalaudalla.
- varjo [/i]

Voitonhan vei sitten vetäytyneen Pelijengin korvannut Zambolaatio

[i]Kolmanteen erään lähdettiinkin sitten hermostuneissa tunnelmissa, eritoten Malpoleirissä saatettiin jo mailaa puristaa liiankin kovaa, koska pelin ratkaisuun ei kulunut kovinkaan montaa hetkeä.
Kiekko ajautui kulmaan, josta Ozora otti kiekon haltuunsa ja avasi keskialueella viilettävälle DjBobolle. Tai piti avata, mutta avaus epäonnistui ja päätyi suoraan Jasoniten lapaan suoraan maalin edessä. Tällaisista paikoista ei kokenut hyökkääjä erehdy, eikä erehtynyt Jasonitekään vaan pisti kiekon tylysti maaliin.
Ozoran virheen jälkeen Malpo näytti menettäneen ryhtinsä ja takaa-ajon tyrehtyessä noin äkillisesti, luovuttamisen usva leijui jään yllä. Herpaantunut puolustus antoi vielä Jasonitelle mahdollisuuden koristaa tilastojaan ja täydentää täydellinen iltansa hattutempulla. Finaalipelin myötä Jasonite nousikin turnauksen tilastojohtoon niin pisteissä kuin maaleissakin ja valittiinkin yksimiehisen raadin toimesta yksimielisesti turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi.
-varjo [/i]


Turnauksesta kuitenkin jäi käteen selvä voitto perinteikkäästä liigajoukkue FHR:stä ja tiukka voitto Narrilaumasta, sekä ratkaisematon tasuri Takapenkin Tytöistä [i](lohkon kärkisija ratkaistiin rangaistuslaukauskisassa, jonka TT voitti. D-fence upotti ratkaisevan rankkarin Jatkiksen verkkoon. - toim. huom.) [/i]Välierissä äärimmäisen tiukka 0-1 tappio Zambolaatiolle osoitti että Jatkoaika oli ja on entistä suuremmissa määrin kiekon parhaita joukkueita peluuttaessaan parhaita pelaajiaan. Kuitenkaan joukkueen perusperiaate kaikkien peluuttamisesta ei ole kadonnut minnekään ja Jatkoaika on yhä luultavasti ainoita joukkueita, jotka peluuttavat ”kenttiä” tai hyökkäyspareja välittämättä pelaajien taidoista, vaan puhtaasti peliajan perusteella. Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että 3vs3-peliin otetaan korkeintaan 6 pelaajaa, jotka puolittavat erät vaihtaen kaikki pelin aloittaneet 3 pelaajaa erän keskivaiheilla. Tällä tavoin säilytetään järkevä tasapaino sosiaalipeluutuksen ja riittävän peliajan välillä, koska alkuaikojen viiden minuutin vaihdossa istumiset ja minuutin jääajat eivät pitkällä tähtäimellä olleet erityisen hyödyllisiä pelitaitojen kehittymisen kannalta.

Kun voimannäyttö oli suoritettu, olikin aika palata vanhaan päivärutiiniin ja ”kaikki pelaa”-sloganiin.

Supercupista jäi käteen myös 4 vs. 4-pelimuodon toimivuus myös tiukoissa peleissä, olkoonkin että maalimäärät pysyivät suhteellisen matalina. Aluksi pelätty tiukan sumppupuolustuksen vaikutus peliin ei ollut kovinkaan suurta vaan hyvällä joukkuepelillä sumppu oli mahdollista murtaa.
Organisointia varten perustettu turnauksen oma irc-kanava osoittautui menestykseksi mahdollistaen nopean ja helpon yhteydenpidon kutsuttuihin joukkueisiin, lisäksi kanavasta tuli luonnollisesti jälkipelien pitopaikka.
Kanava päätettiin kuitenkin pitää auki vain turnausten aikana ja se suljettiin muutama päivä turnauksen päättymisen jälkeen.


Supercupin jälkeen olikin vuoro pienellä hengähdystauolle turnauksien järjestämisistä, mutta joukkue ei johtoportaan kisaväsymyksestä välittänyt vaan jo innokkaasti osallistui Imperiumin järjestämään turnaukseen, jossa lopulta päädyimme toiselle sijalle.

Eikä johtokaan kauaa jäänyt lepäämään laakereilleen, vaan Ja-liigan kolmannen kauden järjestelyt aloitettiin tammikuun loppupuolella.
Joukkueen aktiivisuus oli tasaantunut n. pariinkymmeneen vähintään pari kertaa viikossa pelaavaan pelaajaan, joten omin voimin liigaa ei olisi mahdollista järjestää. Tämän johdosta tehtiinkin päätös aktiivisen rekrytoinnin aloittamisesta kiekkoliigapelaajien parissa.
Huolimatta Pelit Onlinen ongelmista viime kaudella päätettiin jatkaa perinnettä kutsua mukaan ulkopuolinen joukkue ja Futismaailman valinta oli oikeastaan selviö. Futismaailma oli tuohon aikaan kasvanut jo lapsenkengistään ja kehittänyt pahamaineisen sumppupuolustuksen, jonka murtaminen tuotti monelle kovallekin joukkueella vaikeuksia. Futismaailma olisi siis vähintäänkin riittävän tasokas vastus ennalta varsin koville jatkoaikalaisten joukkueille.

Tähän väliin sopiikin Futismaailman pelaajan näkemyksiä joukkueestamme.

[b]Rama – Teenage Mutant Soccer Turtle[/b]

[i]<rapster> tuotas, aloitetaan vaikka sellaisella että mitäs muistoja alkuaikojen kohtaamisista jatkoajan kanssa sulla on päällimmäisenä?
<rama> jatkoajan dominoiva ylivoima, jota vastaan lähdimme aina sumputtamaan. Vielä silloin Jatkoaika pelasi ilman epiksiä ja pelit olivat reiluja ja rehtejä
...Jatkuu

Kirjoittanut: varjo
Julkaistu 20.07.2005 17:26
Luettu: 1342 kertaa

Kommentit
Ei kommentteja.
Kommentoi

Voit lähettää kommentteja vasta sisäänkirjautumisen jälkeen.